12.08.2007
Tamperelainen Lines Of Leaving julkaisi debyyttipitkäsoittonsa Battle For Humanity elokuun alussa. Desibeli.netin pihteihin joutui yhtyeen liideri Timo ”Nipa” Nyman.
Perusasiat alkuun, eli kerrotko omin sanoin Lines Of Leavingin historiasta? Miten kaikki alkoi ja mitä kautta tapasitte toisenne?
- Lines of Leavingistä ensimmäisenä toisensa musiikillisessa mielessä tapasivat allekirjoittanut, eli Timo ’Nipa’ Nyman ja kitaristi Janne V. Väänänen Lontoossa talvella 1999-2000. Sieltä Tampereelle rantauduttuaan tapasimme vuonna 2003 rumpali Jens Källströmin (alun perin Kokkolasta) ja basisti Juho-Heikki Visakoivun Tampereelta. Ensimmäiset vuodet bändissä oli mukana myös kosketinsoittaja Päivi Luomanen. Kolmen ja puolen vuoden, yli 50 keikan ja yli tuhannen keikoilta myydyn levyn jälkeen päätimme perustaa bändin ympärille myös oman levy-yhtiön nimeltä Independent Sounds Oy, ja julkaista sen kautta yhtyeen esikoisalbumin nimeltä Battle for Humanity nyt tänä kesänä.
Yhteydessänne on mainittu mm. Mew’n, Musen ja System Of A Downin kaltaisia nimiä. Miten tämä mielestänne kuuluu musiikissanne?
- No ainakin mainitut yhtyeet osaavat tuottaa mielenkiintoista ja yllätyksellistä materiaalia kuten mekin. Progressiivisuus yhdistettynä tarttuvuuteen olisikin ehkä juuri se, millä tarjoamme kuulijalle jotain massasta poikkeavaa.
Tekstinne ovat kantaaottavia ja tuotte niissä vahvasti esille maailman eri sosiaalisia ongelmia ja epäkohtia. Mistä idea tähän alun perin lähti ja mitkä ovat sellaisia aiheita, joihin Lines Of Leaving pyrkii kaikkein vahvimmin vaikuttamaan?
- Kyllä tästäkin täytyy biisinkirjoittana nostaa hattua tuonne SOAD:in ja erityisesti Manicsien suuntaan, sillä aiheet, joista mekin yritämme sanomaa levittää, eivät ole niitä aivan itsestään selvimpiä kantaaottavan rockbändin valintoja. Esimerkkinä vaikkapa uuden levymme kappaleet 9/11 tapahtumista, elektroniikkavarustelubuumin yhteyksistä Afrikan raakoihin heimosotiin tai kosmetiikkafirmojen meikkikoulut lapsille... Solidaarisuus, tasa-arvo, ekologisuus ja humanitaarisuus ovat ideologisia avainsanoja kappaleiden taustalla.
Näetkö musiikin pääasiallisesti politiikan teon välineenä? Voisiko Lines Of Leaving julkaista esimerkiksi puhtaan rakkauslaulun?
- Itse asiassa näen oman musiikin pääasiallisesti ihmisyyden tulkitsemisen ja tunteiden kanavoimisen välineenä. Kaikki keikoilla käyneet tietävät, että siitä on varsinainen ”politiikan teko” (ainakin sanan perinteisessä merkityksessä) kaukana, kun yhtye aloittaa lavalla räyhäämisen. Ensisijaisesti tarjoamme mahdollisuutta purkaa musiikkimme kautta sitä vitutusta, mitä päin helvettiä menevä maailma yksilötasolla aiheuttaa. Siinä samalla sitten tarjotaan myös jotain faktoja siitä, miksi näin tapahtuu ja mitä mahdollisesti voisi vielä asioiden eteen yrittää tehdä. Ne harvat ”rakkauslaulut” ovat jääneet kyllä tarkoituksetta julkaisematta.
Millainen on biisinkirjoitusprosessinne?
- 95-prosenttisesti materiaalimme lähtee omista kitaramelodioistani, joille sitten teen lauluosuudet ja alan hoilata enemmän tai vähemmän puolivalmiina biisintekeleenä kappaletta pojille treeneissä. Osa jää siihen, osasta taas kuulee heti, että tässä on osuttu oikeaan ja biisiä aletaan hioa, tarjota keikoilla ja nauhoittaa eri demoversioita. Esim. levyn kappaleista osa on saanut alkunsa jo 8 vuotta sitten ja useimmat on demotettu puolta vuotta ennen studiota ja vähintään kahtena eri paranneltuna versiona. Eli ei mitään harkitsematonta biisimateriaalia tosiaankaan.
Oliko teillä levyä tehdessänne mielessä jotain referenssilevyjä, tiettyjä tunnelmia, tai vaikutteita joita haitte?
- Tuottajana käytin soundillisena referenssinä My Chemical Romancen The Black Paradea, mutten missään vaiheessa pyrkinyt samanlaiseen soundiin kenenkään muun kuin itsemme kanssa. Oman soundin saaminen ekalle levylle asti olikin yksi suurimmista syistä, miksi halusimme julkaista sen itse oman lafkamme kautta. Tunnelmaltaan levylle haettiin suuria tunteita ja räjähtäviä hetkiä, joita tasoiteltiin herkistelevillä fiilistelykohdilla. Koko ajan pyrimme kuitenkin pitämään kappaleet sellaisina, että keskiverto ad/hd-sukupolven kasvattikin jaksaisi pysyä kiinnostuneena koko keikan jokaisen biisin ajan.
Jos sinun pitäisi nostaa levyltä pari, ns. johtavaa kappaletta, niin mitkä ne olisivat? Ja miksi?
- Omakohtaisena suosikkina julkaistaan levyltä ainakin sen ensimmäinen sinkku nimeltään Fistula, jolle on mielestäni onnistuttu saamaan sekä tiukat ja ajan hengen mukaiset soundit, että erittäin ajankohtainen sanoma. Taitaa olla muuten lisäksi ainoa duuri-kertsinen kappale koko levyltä. Toisena voisin nostaa vaikka Hearts In Overdrive-kappaleen, sen slaavilaisvaikutteiden vuoksi…=)
Mistä levynnimi Battle For Humanity juontaa juurensa?
- Se kuvastaa sitä taistelua, johon olemme liittyneet, ja toivotamme kaikki tervetulleeksi siihen mukaan. Taistelu ihmisyyden puolesta ei tarkoita pelkästään inhimillisten arvojen eteen taistelemista, vaan taistelua myös koko ihmiskunnan ja sen tulevaisuuden puolesta. Nihilismi ja välinpitämättömyys tulevaisuutta ja heikompia kohtaan on nousussa joka puolella maapalloa ja eniten meillä länsimaissa. Kuten bändipaidassammekin sarkastisesti mainostetaan: ”Survival of The Fittest” eli darwinistinen vahvimman selviäminen heikomman kustannuksella alkaa ottaa huolestuttavan suurta osaa ajattelutavoissamme jo ihan päättäjien tasolla.
Missä asioissa näkisit että bändinne täytyy vielä mielestäsi kehittyä?
- Kehitettävää löytyy varmasti jokaiselta yhdessä ja erikseen. Varsinkin omat viat kuulee tietysti aina parhaiten ja ehkä hieman liiankin hyvin, mutta toisaalta se on hyvä, että pitää rimaa korkealla niin ei pääse nousemaan menestys päähänkään.
Missä näet Lines Of Leavingin viiden vuoden kuluttua?
Heh…Valmistautumassa bändin 10-vuotissynttärikiertueelle jossain päin maailmaa…..
teksti: Jari Jokirinne, kuvat Ilkka Valpasvuo
