02.08.2007
Rautavaaraan suunnatun valokeilan kirjoittamisprosessissa kävi jo mielessä otsikkovaihtoehto "Firmarockista televisioon", mutta Desibelin avustajanpaikan pitämisen turvaamiseksi hylkäsin sloganin hyvinkin lyhyen mietinnän jälkeen. Esipuhetta kirjoitettaessa taas pääsen vähällä, sillä omilla kotisivuillaan bändi tiivistää olemuksensa seuraaviin lauseisiin enemmän kuin napakasti: "Rautavaara on ennen kaikkea kunnianosoitus sotiemme veteraaneille. Haluamme musiikillamme välittää edes osan niistä kokemuksista ja kohtaloista joita sodissamme on koettu. Aseinaan käytämme vanhan koulukunnan melodista metallimusiikkia, perinteitä kunnioittaen, kuitenkaan tätä päivää unohtamatta." EP:itä bändillä on julkaistuna kaksi. Sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin olivat vastaamassa bändin tummien kitaraäänien tulkki Arto Remes sekä Eternal Tears Of Sorrowistakin tuttu vokalisti Jarmo Kylmänen.
Uudesta Syytön-EP:stä on tullut medialta melko vaihtelevaa palautetta. Desibelin arviossa EP keräsi 3,5 tähteä ja täytyy tunnustaa, että lätty on pyörinyt soittimessa myös arvion kirjoittamisen jälkeen. Mitä haluatte uutukaisestanne kertoa?
Jarmo: - Jos vertaa uudempaa ja vanhempaa materiaalia, niin yleislinjaa on koitettu hieman selkeyttää. Jo sanoitusten puolesta uudemmat biisit käsittelevät sota-aiheisia tarinoita, joita on tarttunut mukaan niin pohjoisen kalareissuilta kuin omien sodan läpikäyneiden isovanhempien arkistoista.
Arto: - Jos tuotantoprosessia ajattelee, niin äänitykset toteutettiin kahdessa eri sessiossa, kahden eri miksaajan kanssa. Biisejä äänittäessä emme edes ajatelleet tekevämme EP-levyä vaan kahta erillistä sinkkuäänityssessiota. Välissä kahden tulen ja Tulevaa äänitettiin kesän 2006 helteillä kuumissa studio-olosuhteissa nettisinkuksi. Muurilla ja Syytön äänitettiin 2007 talvipakkasilla kesämökillä, jossa muuten piti allekirjoittaneen ensin tehdä massiiviset lumityöt että sinne yleensä pääsi kamojen kanssa. Sitten lämmiteltiin uunilla talviteloilla seissyt mökki lämpimäksi, jotta tarkeni soittaa. Hikisten äänitysten jälkeen oli sitten vuorossa jäisen saunan lämmitys pilkkopimeässä yössä. Levystä tuli jokatapauksessa mielestämme aika ehjä kokonaisuus ja tekeminen oli meille sopivan erilainen prosessi. Masterointihan toteutettiin kuitenkin samassa paikassa sen jälkeen kun päätimme tehdä näistä kahdesta sessiosta yhden EP:n.
Arvioiden perusteella EP:ittenne välillä bändin tyyli on vaihtunut raskaasta rockista perinteiseen, melodiseen metalliin. Oletteko itse tiedostaneet suunnanmuutoksen ja miten kommentoitte tätä?
Jarmo: - Ainakaan tietoisesti ei biisejä ole kevennetty. Se on tietenkin selvää kun biisejä äänitetään näin omakustanteena parin kappaleen erissä, eri paikoissa ja tehdään töitä eri miksaajien kanssa, niin sellaista täysin yhtenäistä soundia on lähes mahdoton saada.
Tietenkin pitkillä studioajoilla ja isolla rahalla saisi rakennettua biisien pohjille isot jousi/syntikkamatot jne, mutta ollaan bändin kanssa sovittu että pysytellään mahdollisimman maanläheisessä soundimaailmassa. Kaikki mitä biiseissä kuuluu, on myöskin itse soitettu, koneita ei ole käytetty. Pienenä poikkeuksena on yksi biisi tulevaisuudessa, johon käytetään mahdollisesti pianoa, mutta sen nauhoitusajankohta on vielä auki.
Arto: - Kokonaislinja on mielestäni vähitellen muuttunut tekemisen ja bändin yhteenhitsautumisen myötä. Alussahan koko juttu oli enemmän tai vähemmän hapuilua tyylin kanssa, pidettiin oikeastaan vain hauskaa kavereiden kesken eikä ajateltu sen pidemmälle. Jossain vaiheessa me vaan huomattin että hommahan toimii ja vakavoiduttiin sisällöllisesti tämän bändin suhteen.
Voisitteko kertoa bändin alkuvaiheista, eli miten viisi jätkää päätyi samaan autotalliin soittamaan?
Arto: - Niin no, alkuvaiheet menivät tosiaan häpeilemättä niin että pistettiin Firmarockiin bändi pystyyn ja tehtiin tahallaan kaksi omaa hiukan kliseitä pursuilevaa suomihevibiisiä, sen sijaan että oltaisiin alettu veivaamaan covereita. Osallistuttiin kisaan ja käytiin heittämässä pari lyhyttä keikkaa ihan hauskanpitomielessä. Sitten soitettiin vielä yksi pidempi keikka, samaa materiaalia soitettiin, mitä oli tullut myös lisää matkan varrella, ja tuolta pohjaltahan ensimmäinen EP:kin syntyi. Tuolloin me ei edes ajateltu että vakavoiduttaisiin ja jatkettaisiin soittamista tällä kokoonpanolla, mutta toisin kävi. Tässä sitä nyt ollaan ja ollaan löydetty oma missiomme.
..ja miten tarina on jatkunut? Dramaattisia miehistönvaihdoksia..?
Arto: - Ei mitään dramaattista. Firmarockissa mukana ollut kitaristi-työkaveri jäi pois ja tilalle tuli Ari. Siitä Rautavaara oikeastaan syntyikin vasta toden teolla.
Jos sopii kysyä, löytyykö sotaveteraaneja kunnioittavan teeman takaa henkilökohtaisempiakin syitä, vai onko kumarrus veteraanien suuntaan enemmänkin itsestään selvä asia?
Jarmo: - Tottakai sinne suuntaan on kumartaminen. On ilman muuta itsestäänselvyyskin, sillä eihän tässä muuten paljoa tarvitsisi rupatella, jos naapuri ois yli kävelly. Taustalta löytyy myös henkilökohtaisia syitä, joista on ammennettu biisien kirjoittamisessa, eli tarinoita omilta isovanhemmilta ja muiltakin sodan käyneiltä henkilöiltä.
Arto: - Jossain vaiheessa kaikki vaan loksahti paikoilleen ja löydettiin tämä tärkeä asia musiikkiimme mukaan. Koko teema antoi oikeastaan bändille ja sen musiikille merkityksen, sekä sai meidät jatkamaan noiden alkuvaiheiden jälkeen.
Syytön-EP:ltä löytyvästä Välissä kahden tulen -biisistä on tehty myös musiikkivideo, joka on saanut hieman tv-aikaakin. Millainen kokemus videon kuvausprosessi oli?
Jarmo: - Ainakin se oli kuuma kokemus, kun koko päivä seistiin suoraan aurinkoa vasten hirveessä helteessä enkä edes huomannut kun kasvoista paloi nahka. Vasta illalla saunoessamme huomasin, että johan polttaa. Kokemuksena kuvaussessio oli kuitenkin äärimmäisen mukava. Toivottavasti mahdollinen seuraava video ei liity mitenkään talvisempiin maisemiin... sitten palaa mahdollisesti nahka 40 asteen pakkasessa.
Arto: - Kuvauspaikka tuli löydettyä ihan sattumalta. Itse prosessi oli hyvähenkinen talkooprojekti, jossa kaikki olivat mukana 110 lasissa kuvaustiimiä myöten. Kaikki soittokamat kannettiin paahtavassa helteessä metsäkankaalle. Sitten pistettiin ghettoblasteri huutamaan tuplanopeudella, kamerat käyntiin ja alettiin sätkimään musiikin mukana. Tilanne ei ollut kyllä millään tavalla luonnollinen, mutta varmasti luonnollisimmista päästä silti, jos musavideotuotantoja ajattelee.
Suoritetaanko biisienteko demokraattisesti, vai löytyykö tästä bändistä Tuomas Holopaisen tyyppinen sävellystyön diktaattori?
Arto: - Biisien teko ei ole meillä demokraattista, eikä tarvi ollakkaan. En käyttäisi silti diktaattori-termiäkään missään muodossa. Jarmo huolehtii sävellys- ja sanoituspuolen ja minä teen sanoja jos pyydetään. Yhdessä sovitetaan biisit kuitenkin aina bändin kanssa. Näin on hyvä, koska kokonaisuus pysyy linjassa. Itsekin kykenen biisien tekoon, mutta minulla on omakohtaista kokemusta tietynlaisesta kilpailuasetelmasta biisintekorintamalla bändin sisällä ja se saattaa ajaa helposti väärille raiteille. Tuo ei sovi tähän kuvioon, joten antaa Jarmon hoitaa se puoli ihan sovinnolla. Ehkä joku päivä teen musiikkia Rautavaaralle, mutta se aika tulee sitten jos on tullakseen.
Lähes jokaiselta bändin jäseneltä löytyy Rautavaaran ohella bändiprojekti tai pari, Jarmolla jopa kolme. Voi kai sanoa, että musiikki on melkoinen osa bändin jäsenten elämää?
Jarmo: - Mulla on ihan normaali päivätyö 7.00-15.30 ja sen jälkeen alkaa heti toinen työvuoro putkeen, jolloin joko syntyy tai sitten ei synny uusia ralleja. Toki perhe on tärkeä, mutta aina ne välillä pääsevät sanomaan että taasko sinä värkkäät niitä biisejä.
Arto: - Ollaan tosiaan työssäkäyviä ihmisiä kaikki. Musiikki on varmasti kuitenkin jokaisella harrastuksista se numero yksi. Tai, no ollaanhan me musiikkia sen verran kuitenkin kaikki jo tehty, ettei sitä voi edes oikeastaan harrastukseksi edes nimittää, vaan se on pikemminkin elämäntapa. Toiset ehtii puuhailla erilaisia bändiprojekteja enemmän ja toiset vähemmän, jokainen menee omien elämäntilanteidensa mukaan.
Keikkarintamalla on ollut pidemmän aikaa hiljaista ja kovin aktiivista keikkailu ei ole koskaan ollutkaan. Löytyykö tälle yksinkertaista selitystä, vai mikä mahtaa olla syynä, että näinkin mainiota heavy-orkesteria on lähes mahdotonta nähdä livenä?
Jarmo: - Kyllähän livenä on aina kiva soittaa, mutta meille ei ole päällimäisin juttu päästä kiertämään keikkalavoja. Nyt kun setti alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa niin ei se poiskaan suljettua ole, etteikö me lavallekin välillä noustaisi.
Arto: - Aivan. Aika näyttää mitä tapahtuu. Ehkä me ollaan saatu monet keikkailla tarpeeksi muissa kokoonpanoissa ja siksi ei ole ollut niin polttavaa tarvetta keikkailemaan. Homma on edelleen "käynnistymisvaiheessa", eli toimivia biisejä alkaa oikeastaan vasta nyt vähitellen olla se keikkasetillinen. Onhan tuota kieltämättä keikalle oltu patistelemassa, kun meillä on käynyt kavereita ja kaverin kavereita treenikämpillä kuuntelemassa meininkiä. Katellaan nyt kuitenkin rauhassa.
Onko seuraava studioreissu jo tiedossa ja minkä tyylistä kamaa on tulossa?
Jarmo: - Lukkoon ei ole vielä lyöty mitään, mutta suunnitelmissa on kohtapuolin käydä taas 1-2 biisiä nauhoittamassa studiossa. Useampia vaihtoehtoja on, mitkä biisit lopulta äänitetään.
Arto: - Kyllä meillä yksi aika varma biisiehdokas on. Toista edelleen mietitään että mikä otetaan kaveriksi. Saman tyylinen linja jatkuu, joka tässä Syyttömälläkin oli. Meillä on tosiaan jo useita samanhenkisiä ralleja olemassa ja kaikissa on omat puolensa. Muutama selkeä ykkösbiisi on uudesta materiaalista noussut, ja ainakin toisen koitamme saada talteen lähitulevaisuudessa. Se on kuitenkin jännä juttu, että soittajien ja kuulijoiden maku ei aina kuitenkaan kohtaa, joten siksi on vähän turha lähteä vetämään omia johtopäätöksiä mistään.
Entä muita tulevaisuuden suunnitelmia? Suuremman luokan tavoitteita kenties?
Arto: - Pidetään into mukana ja tekemisen rima sopivalla korkeudella. Antaa tämän homman mennä vaan omalla painollaan ja katsotaan tilanteita sitä mukaan kun ne kehittyy. Meillä ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, muuta kuin tehdä tätä musiikkia paineettomassa olotilassa lisää ja soittaa yhdessä. Siksi homma ehkä juuri toimiikin niin hyvin. Yksi nimeämätön tavoite on varmasti kuitenkin pitkän levyn tekeminen ja lähellä sekin on kyllä käynyt, mutta ei siitä sen enempää.
Jarmo: - Tavoitteet ovat pysyneet ihan samana, eli tehdä mahdollisimman hyviä uusia biisejä ja pitää hauskaa niitä soittaessa, vaikka asiasisältö vakava onkin. Ainahan se antaa lisäpotkua kun joku kirjottaa sivuillemme, että hyvin menee, jatkakaa samaan malliin...
Terveisenne lukijoille?
Jarmo: - Mukavaa loppukesää kaikille ja pysytään yhteydessä. Kiitos haastattelusta.
Arto: - Jos haluaa bändiä palavasti kuulla livenä, niin tervetuloa treeneihin kuuntelemaan..
Teksti: Jarmo Panula, kuvat: www.rautavaara.net
