Ahma, Cantata Sangui

Kiitos paskan sään On the Rocksin Dagen Efter Clubilla olisi voinut odottaa olevan krapulaisehko tunnelma. Tähän ja ajankohtaan - maanantai-ilta - nähden paikalle oli kuitenkin vaivautunut kiitettävä määrä väkeä ihan vain kahden matalaprofiilisen helsinkiläisyhtyeen vuoksi.

Gootahtavaa progemetallia muutamalla lisämääreellä soittavan Cantata Sanguin kokoonpanoon kuuluu persoonallisesti kaksi basistia mutta ei yhtäkään kitaristia. Kun tähän lisättiin ohuita kauhuleffaurkuja ja Anna Pienimäen melko matala lauluääni, ei Rocksin miksaajan tehtävä ollut kadehdittava. Pari ensimmäistä biisiä olivatkin pelkkää puuroa, mutta pieni alkujähmeys näytti vaivaavan myös harvakseltaan keikkaillutta yhtyettä. Esitys saikin voimaa taakseen keskivaiheen vanhempien demoraitojen Sevenin, Broken Starsin ja Sidecastin myötä, ja hittihenkinen Aletheia kuulosti myös oikein hyvältä: kertosäkeen nostatuksista huolimatta basson lonksunta piti menon sopivasti maan pinnalla. Cantataa ensimmäistä kertaa kuulevilla oli varmasti vaikeuksia pysyä kyydissä, sillä jo valmiiksi monista osista koostuviin biiseihin oli ahdettu nyt entistä enemmän elementtejä ja äkkivääryyksiä. Uudet biisit antavat kuitenkin luvan odottaa melkoisia yhtyeen parhaillaan työstämältä esikoisalbumilta.

Yli kymmenen vuotta jossain muodossa toiminut Ahma keikkaili nyt uuden Slothful & Vile -ep:nsä kunniaksi, ja näiden "aikuisten miesten" soittamana raskas metallirock oli yhtä vihaista kuin varmaakin. Jostain Entombedia, Danzigia ja vanhempaa Prongia sisältävästä kattilasta ammennettu musiikki tarjosi myös miksaajalle hieman helpomman palan, joten sounditkin olivat nyt kohdallaan. Koska setti sisälsi hyvinkin eri-ikäisiä biisejä, erottuivat erityisesti uudet Knockout in the 1st, Dyed Red ja Serpent Tongue joukosta selvästi terävämpinä paketteina, ja niissä groovea ei rouhittu enää niin syvältä kuin vanhemman pään biiseissä. Riffivetoisuus ja rupisuus olivat silti yhteisiä nimittäjiä kautta linjan. Yhtyeen muuten varsin matter-of-fact -henkistä esiintymistä elävöitti onneksi keesissään ja glitter-takissa tanssahdellut vokalisti Janne Lönnqvist, ja loppukevennyksenä tarjoiltiin Misfits-cover Bullet.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola