26.07.2007
Aina joskus bändien vuolas ja loppumattomalta tuntuva virta alkaa harmittaa. Desibelin avustajana toimiminen on osoittautunut yhdeksi parhaimmista vieheistäni tuon virran varrella, sillä sen avulla olen napannut Morgana Lefayn ja Eleniumin kaltaisia vonkaleita suoraan suosikkieni joukkoon. 1G3B:n albumin löytäminen ei ehkä olisi tuntunut niin hyvältä, mutta se, että verkkoon ui bändin DVD osoittautui nopeasti hyväksi kokemukseksi. Mutta unohdetaan jo suorastaan säälittävän kankeat kalastusvertaukset ja esitellään lyhyesti tämä närpiöläinen kulttibändi.
1G3B perustettiin 90-luvun lopulla tarkoituksena tehdä vähemmän vakavaa hevisontaa lähialueella käytettävällä ruotsiin pohjautuvalla Närpiön murteella. Esiintymisasujen valinnanvaikeus ajoi bändin lavalle työhaalareissa ja niistä päivistä bändin liveshow on kehittynyt teatraaliseksi hömpäksi, jota voisi mielellään itsekin todistaa paikan päällä. Teatraalisuus ja murteella laulaminen ovat tehneet bändistä pienten piirien suuruuden. Musiikillisesti ryhmä paukuttaa raakaa räkämetallia ja lyriikoissa on hämärää huumoria vähintään riittävästi. Albumeita on julkaistuna kolme.
Itse elokuva jakautuu kahteen osaan. Fårileven-osuudessa nähdään kahdestatoista vanhemmasta kappaleesta koostuva setti Turun Kårenilta, sekä biisien väleihin sijoitettuja haastatteluja ja bäkkäriklippejä. Yhtye astelee lavalle keltaisissa pyöräilyshortseissa ja läpikuultavissa naisten paidoissa, kun taas taustalaulut hoitava miesnelikko esiintyy peruukeissa, minihameissa ja t-paidoissa, joiden etumus on vahvasti topattu. Tästä voi jo helposti päätellä, että kovin laadukasta huumoria tai musiikkia on turha odottaa. Vaan ei. Vaikka Närpiöksi lauletaan, tekstityksen tukemana Döp den ja Bråtasin kaltaiset huumoripläjäykset saavat oikeasti hyvälle tuulelle, Jag älskar de - så inet fittonin ja Dödslegionin toimiessa hienosti ihan vakavalla naamalla. Live-esiintyminen on hyvää ja energistä neljän ylimääräisen taustalaulaja/heilujan antaessa keikkaan selvää lisäpotkua. Leffan tekninen toteutus on onnistunut ja yleisökin vaikutti pitävän näkemästään, joten kaikki tuntuu olevan kuosissa. Tosin Dönitz Schnabel ei kuulu laulajien eliittiin, mutta tälläisessä bändissä se ei mielestäni ole tärkein asia.
Toinen osuus, The Secret Brotherhood of 500 tendren sisältää jotain erikoisempaa. Osiossa on toinen keikka samalta päivältä, mutta tällä kertaa nähdään ja kuullaan uuden teemalevyn kappaleet ja niiden ympärille kyhätty näytelmä. Osio on selvästi ensimmäistä huonompi jo siksi, että biisit ovat astetta heikompia. Seitsemästä kappaleesta ainoastaan Mission herättää jonkinlaisia positiivisia tuntemuksia. Lisäksi teatteriosuudet ovat niin kehnosti käsikirjoitettua päätöntä räpellystä, että sitä voi verrata tasoltaan ainoastaan b-luokan amerikkalaisiin teinileffoihin. Näytelmä kyllä valaisee, mistä biiseissä kerrotaan, mutta siihen se sitten jää.
Puolituntinen extrapaketti jää tekstitysten puuttuessa mitäänsanomattomaksi, kun kansalaisopiston Närpiön murteen kurssit ovat jääneet käymättä. Mutta en ole varma haluankokaan tietää tarkemmin mitä extrapätkissä puhutaan, ne kun sisältävät mm. kännisten fanien sekoilua Kårenin baarissa, pornomuistipelin pelaamista plus muuta pääasiassa yhdentekevää. DVD jättää kuitenkin käteen paljon hyvää, sillä 1G3B on noudattanut tarkasti yhtä rockin kultaista sääntöä: perusta bändi, jonka haluat nähdä livenä. Musiikki on paikoin hyvää, huumori on paikoin hyvää, liveshow on paikoin hyvää.. Bändi jakaa varmasti mielipiteet rajulla kädellä, mutta jospa emme seisoisikaan bändin keikoilla kädet puuskassa takarivissä, vaan nauttisimme Kårenin keikkojen kaltaisesta uskomattomasta meiningistä. Tämän videomateriaalin kanssa aika ei ainakaan hukkaan mennyt.
Teksti: Jarmo Panula, kuvat: www.1g3b.com
