Mental Robberyn rock-sopassa ei tarvita sankaritekoja tai rintakarvoja

Desibelin jyväskyläläiselle Mental Robberylle tarjoamassa määrittelyssä sanotaan: ”Viisikko soittaa tumman junnaavaa, kiivaan säröisää rockia, jossa maisemallisuus ja unenomainen jylhyys kohtaavat tyylikkään tukahtuneisuuden. Soitto taiteilee jossain indie-rockin ja särö-progen välillä, aika raskailla sävyillä. Tukahtuneisuudesta, kuulaudesta ja puristuksesta huolimatta homma ei junnaa paikallaan, vaan etenee jatkuvasti ja rikkaasti.” Heittona on kuultu muun muassa että Mental Robbery yhdistelee parhaita puolia niinkin toisistaan kaukaisista yhtyeistä kuin Kemopetrol ja Tool. Mitä itse olette mieltä? Kuvaavatko nämä sanat teitä millään tavalla, ja jos ei niin mikä niissä on on pielessä? Mitä on liikaa tai mitä puuttuu?

- Ei me olla oikeastaan koskaan pohdittu, että millainen meidän soundi pohjimmiltaan on tai pitäisi olla, mutta onhan tuo kuvaus aika osuva. Tuollainen tunnelmallinen, tukahtunut, välillä masentunut ja välillä energinen soundi syntyy meillä ihan itsestään. Ei siihen mitään Kemopetrolia olla koskaan tarvittu.

Mistä moinen musiikin keitos on muodostunut? Millaisia sävyjä itse kukin on halunnut tuoda bändiin?

- Jokainen bändin jäsen kuuntelee vähän erilaista musiikkia ja siitä soundi varmasti pohjimmiltaan koostuu, mutta on meillä myös jotain yhteisiä vaikutteita jotka varmasti kuuluvat läpi ajoittain. Skaala on laaja sillä vaikkapa kitaristi tuo jotain vaikutteita 60-luvun rock/proge musiikista, rumpalimme raskaammasta musiikista ja laulajamme taas jotain pop - melodioita. Soppa on siis melkoisen sotkuinen.

Olette aikamoisen nuori yhtye. Silti ainakin Tampereen Klubilla esiintymisenne oli vahvaa, irtonaista ja itsevarmaa. Vai näyttikö se moiselta vain yleisön silmin?

- No ikää meillä ei vielä ole hurjasti kertynyt. Jännä juttu kuulla että meno Klubilla oli itsevarmaa, sillä mitään erityistä emme keikoille etukäteen suunnittele. Tulemme soittamaan ja toteutamme itseämme ryhmänä. Keikan pitää tuntua kuuntelijasta joltain. Siinä pitää olla jotain, mikä jää mietityttämään, ihastuttamaan tai raivostuttamaan.

Milloin olette yhteen päätyneet, miten ja ennen kaikkea miksi?

- Päädyimme (Mikko, Ville ja Mika) jamittelemaan treenikselle ja vetämään Nirvana-covereita. Pidemmän päälle se alkoi vituttamaan, joten päädyimme jamittamaan omia juttujamme joista kasaantui biisejä. Laulajamme Lauran löysimme Muusikoiden.netistä ja heti ensimmäisten treenien jälkeen Laura sai luvan jäädä sirkukseemme. Kosketinsoittajamme Kaisa muistaakseni ostettiin venäjältä?

Mitä kaikkea yhtyeenne on tähän mennessä saanut aikaan ja millainen maku tähän astisesta on jäänyt? Onko tullut paljon kehuja tai haukkuja?

- Ollaanko me vielä saatu mitään aikaan. Yhden demon olemme saaneet nauhoitettua ja parissa hyvässä keikkapaikassa soitettua. Kehuja on tullut ja se motivoi, mutta kritiikki on ollut vähissä. Rakentavaa kritiikkiä on ajoittain kaivattu.

Tähän mennessä olen kuullut teiltä yhden äänitteen, jossa nuo kaikki mainitsemani sävyt kyllä löytyvät. Silti vasta live-muodossa homman palaset alkoivat todella loksahtaa kohdilleen siinä määrin, että oikein innostui. Mistä moinen mahtoi mielestänne johtua? Oletteko menneet paljonkin eteenpäin levyn jälkeen vai eikö se onnistu tallentamaan ihan kaikkea?

- Demon jälkeen kehitys on ollut kovaa ja eteenpäin on menty hurjasti. Fiilis soittamiseen ja bändiin on kasvanut. Oma juttumme alkaa löytyä. On hienoa päästä soittamaan musiikkiamme ihmisille, sillä livenä soittaessa biiseistä löytää aivan uudenlaisen tunnelman verrattuna esimerkiksi demoon.

Kuka yhtyeessä luo musiikin, kuka tekee sanat ja kuka organisoi treenit?

- Tähän mennessä musiikkimme luo Mikko, Ville ja Mika. Tytöt tuovat lisämausteensa/mielipiteensä treenatessa. Piisit kasaantuvat yleensä kitarariffeistä, bassokuviosta tai synamelodioista ja ne sovitetaan rumpujen kanssa.

- Millaisia urotekoja yhtyeeltänne voidaan jatkossa odottaa? Onko jotain konkreettista tiedossa?

- Ainut konkreettinen tavoite on, että keikkaa tehtäisiin ja uutta materiaalia saataisiin nauhalle. Sposoreita/yhteistyökumppaneita olisi hieno saada sillä niitä ei vielä ole. Uroteot ovat jenkkileffojen juttu. Me soitetaan rokkia eikä siihen rintakarvoja tarvita?

Haastattelu ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuva: Mental Robbery @ MySpace