Luomakunta - Rockduunarien uusi alku

Heinolan vireästä rock-kaupungissa sikiää kaupungin aktiivisesti tukeman bänditoiminnan avulla jatkuvasti uusia, nälkäisiä bändejä. Luomakunta on ottanut ensiaskeleensa rockin soittoon jo viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta nyt on aika iskeytyä suuren yleisön tietoisuuteen. Debyyttialbumi Alta on ilmestynyt ja monia kiinnostaa, mitä kummisetien ominaisuudessa studiossa bändiä tuottaneet Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki ovat Luomakunnalle keksineet.

Haastatteluun puhemieheksi saapunut laulaja Niko Naukkarinen liittyi vuodesta 1994 soittaneeseen Luomakuntaan vajaa vuosi sitten ja järjesti yhtyeen tyylikysymykset uuteen uskoon heti ensitöikseen. Useamman EP:n vuosien saatossa julkaisseen Luomakunnan kurssi kääntyi melodisempaan suuntaan ja punk-vaikutteet siivottiin sivummalle. Nikossa bändi sai myös bändille elintärkeän keulakuvan. Aikaisemmin biisikohtaisesti jaettu lauluvastuu biisit tehneiden rumpali Nipa Perkiön ja kitaristi Miku Leppälän kanssa ei ollut hyvä idea. Päämäärättömästi ja ilman motivaatiota tuskaillut bändi oli kriisissä.

- Ne ei vaan tiennyt enää siinä vaiheessa, että oliko järkeä jatkaa, kun homma ei toiminut enää mihinkään suuntaan ja kaikilla oli paskat fiilikset. Oli ne pitkään miettinyt, että ne tarvitsisivat täyspäiväisen laulajan. En mä nyt tiedä oliko ne hajoamassa, mutta ne oli kuitenkin jauhanut jo niin kauan ilman toivonkipinää.

- Ollaanhan me saman kylän poikia ja olen tuntenut ne ennen kuin oli koko Luomakuntaa. Siinä mielessä oli tosi helppo lähteä siihen mukaan. Heinolassa on niin paljon bändejä, että kaikki kumminkin tuntee toisensa. Mullakin jotain laulujuttuja on ollut aikaisemmin. Ajateltiin sitten kokeilla näin. Lähdettiin vain ihan kokeilulinjalla, mutta se toimikin ihan mielettömän hyvin. Nikon tullessa mukaan Luomakunnasta putosi pois punk-uho, mutta uusi solisti otti luontevasti myös vastuun tekstien kirjoittamisesta, jotka niinikään kokivat melkoisen suunnanmuutoksen. Lyriikoiden puolesta Niko paljastuu melkoiseksi romantikoksi, mutta korostaa, että sanoituksista pitää löytyä myös toinen taso.

- Kyllä ne muuttui tosi paljon. Ei Luomakunnassa tekstit ole mua koskaan kiehtoneet. Kyllä niihin nyt tuli tiettyä särmää. Itse mä en omista teksteistä mielelläni avaudu, koska ne on mun juttuja, mutta mä haluan kirjoittaa ne niin, että kuulija saa siitä oman juttunsa irti, mutta että toisella kertaa siitä samasta tekstistä voisi saada jotain toista irti. Kyllä niissä teksteissä vajotaan ihan mun pääkopan viemäreihin. Ensimmäinen albumi on merkittävä virstanpylväs mille bändille tahansa eikä Niko peittele hyvää fiilistään. Lisäpotkua on tuonut tieto, että Luomakunta on albumillaan noussut sekä Suomi Popin että Radiomafian soittolistoille. Myös tyytyväisyys oman käden jälkeen on vankka. - Omasta mielestä saatiin hyvä kokonaisuus aikaan, vaikka aluksi jännitti, että tuleeko siitä kauheasekametelisoppa kun siinä on kolme eri tuottajaa. Mutta ei siitä ainakaan meidän mielestä tullut. Kyllä me löydettiin siihen ne puitteet mitä haluttiinkin.

- Ne Jaanin (Peuhu, tuttu mm. Varjo -yhtyeestä) tuottamat kolme biisiä tehtiin viime kesänä. Silloin me haluttiin ottaa askelia huomattavasti popimpaan suuntaan. Mutta niin kuin Wirtanen sanoi tuottamisvaiheessa, niin kyllä se särö on meidän juttu ja sitä kannattaa sinne laittaa. Mutta se muutos tapahtui viime vuonna ilmestyneen sinkun myötä. Eli ei me kaikkia käsiä annettu tuottajille. Niin kuin Wirtanenkin sanoi, että tämä on teidän levy, hän antaa vain vinkkejä. Sen takia otettiin Toni tuottajaksi, kun se on riehunut studiossa niin paljon, se tietää mitä studiossa pitää tehdä. Päädyttiin tähän vaihtoehtoon ihan sen kokemuksen takia.

Nimekkäät tuottajat näyttävät toki hyvältä krediiteissä ja tarjoavat helpon tarttumismahdollisuuden laiskoille toimittajille, mutta mitä hyötyä esimerkiksi juuri Apulanta-miehistä oli Alta -levyn kokonaisuuden kannalta? Mitä konkreettista Toni ja Sipe toivat albumin tuotantoprosessiin?

- Sipen kanssa itse biisit muuttui enemmän. Me nauhoitettiin kämpillä ihan raakademot, jotka Sipe sitten kuunteli ja teki parannusehdotuksia. Wirtanen ei niinkään muuttanut biisejä, vaan neuvoi millaiset kitarasoundit kannattaisi laittaa ja mistä ne saa. Meillä on itsellä tosi vähän studiokokemusta, ei me välttämättä hoksata mitä levyltä kulloinkin puuttuu. Biisit oli kyllä sellaisia kuin nytkin, kun mentiin studioon, mutta viimeinen silaus tuli tuottajilta.

Luomakunta on vanhan koulukunnan rockduunaripolvea, sillä helpolla bändi ei ole päässyt nykyiseen tilanteeseensa. Kuluneet seitsemän vuotta on tehty töitä ja kannatus on hankittu lähes yksinomaan keikoilla. Haastatteluhetkellä bändi oli mittavalla kierroksella kahden muun nousevan nimen (Ratas ja Mikä?) kanssa. Kouriintuntuvimmin työn hedelmät ovat noukittavissa isompien keikkojen jälkimainingeissa. Niko kertoo, että kaksi lämppärikeikkaa Apulannan kanssa näkyy välittömästi kotisivujen vieraskirjassa viestien määrässä. Netissä mp3:ia ilmaiseksi tarjoavan saitin kautta Luomakuntaa ladattiin ensimmäisellä viikolla 300 kertaa, joten huonomminkin Luomakunnan baakkelsit voisivat olla paistumassa.

Antti Luukkanen, kuvat Luomakunta