Nummirock - torstai

Muinainen Ukon juhla, jota sittemmin on nimitetty niin mittumaariksi kuin juhannukseksikin, on eräs vanhimmista, ellei peräti se kaikkein vanhin juhlamme. Esivanhempamme ovat juoneet vuosisatojen kuluessa useammankin Ukon maljan kerääntyessään vesistöjen äärelle juhlistamaan keskikesää ja vaikka ajat muuttuvatkin, juhlinnan tavat ovat pysyneet miltei muuttumattomina. Kahdeskymmenesensimmäinen Nummirock vietettiin tutussa paikassa Nummijärven rannalla, jonne kertyi jälleen kerran tuhansia ja taas tuhansia raskaamman musiikin ystäviä.

Torstain ohjelma koostui vain kahdesta keikasta, joista kumpainenkin sijoittui suureen oluttelttaan, muun festivaalialueen ollessa vielä pois käytöstä. Koska kyseessä oli anniskelualue, eivät alle 18 vuotiaat päässeet seuraamaan Turmion Kätilöiden ja tribuuttibändi Forever Onen keikkoja. Tämä aiheutti tietysti pientä mutinaa, mutta tuskinpa tuosta kenenkään juhannus lähti sen kummempaan syöksykierteeseen – ja kyllä bändit soittivat sellaisella äänenpaineella, että setit kuuluivat vähän kauempanakin.

Forever One avasi torstain juhlallisuudet kymmeneltä, teltan ollessa noin puolillaan väkeä. Yhtye soitti pelkästään Sentenced-covereita, jotka bändi sai kuulostamaan melkeinpä alkuperäisiltä. Paljosta on kiittäminen vokalisti Jonia, joka äänineen käy mainiosti vara-Ville Laihialasta.

Alkuun meno niin yleisön kuin esiintyjienkin puolella oli vähän jäykähköä, mutta jo muutaman rallin jälkeen alkoi juhannusjuhlijoista irrota jonkin verran ääntä, eikä lauteillakaan näyttänyt olevan enää niin ikävää. Tämä positiivinen trendi jatkui vakaana halki setin, yleisön pakkautuessa yhä tiiviimmin ja tiivimmin lavan eteen. Loppukeikan aikana meteli sekä yhteislaulu äityivät jo todella koviksi ja kun encorena kuultu Noose lähti soimaan, yltyi möykkä korkeimpaan huippuunsa. Saatuaan narun pään auki, bändi osasikin vedättää yleisöään oikein kunnolla ja nähtävästi moni haikailee yhä Sentencedin perään.

Turmion Kätilöiden aloittaessa soittonsa puolen yön tietämillä oli teltta pakkautunut jo ääriään myöten täyteen. Eteen ei ollut ensimmäisen biisin soidessa enää mitään asiaa, eikä taaempanakaan ollut turhan paljon tilaa. Äärimmäisestä ahtaudesta huolimatta teltassa nähtiin jopa pientä pitin alkua, kun kätilöt piiskasivat yleisöä teollisuushelvetti-metallillaan.

Nähtävästi tarjolla oli musiikin lisäksi myös jonkin sortin muuta ohjelmaa, mutta kun vain kaksi ensimmäistä riviä saattoi nauttia tuosta tarjonnasta (visuaalisesti), on tapahtumista vaikea kertoa kattavasti. Nähtävästi Spellgoth sai taas kärsiä ja kipinöistä päätellen lauteilla nähtiin myös rälläkkä. Encorena kuultiin Pirun Nyrkin ässäraita Tirehtööri, eikä keikasta jäänyt muuta valitettavaa kuin se, että se olisi ollut kiva nähdä. Jäipähän sentään käteen edes DJ Vastapallon plektra, joka tosin sekin kulkeutui haltuuni eturiviin päässeen välikäden kautta.

Perjantai osa 1
Perjantai osa 2
Lauantai osa 1
Lauantai osa 2

Teksti ja kuvat: Mika Roth