31.05.2002
Klubi/Tampere
Vietettiin toukokuun viimeistä perjantaita ja Klubilla oli luvassa maistiaisia tänä vuonna ensi kertaa turun sijasta Helsingissä järjestettävistä Koneisto -musiikkifestivaaleista. Tunnelmaa olivat räjäyttämässä kattoon takuuvarma tanssittaja Aavikko sekä jo minulle tutuksi tullut ääniorganisaatio Puola. Luvassa siis tiukkaa heiluvaa peppua ja musikaalista hurmosta. Olin jo valmiiksi aika positiivisissa fiilareissa, sillä rytmimusiikkiin uppoutuminen oli viime aikoina jäänyt aivan liian vähille. Shake that ass!
Puoleenyöhön asti aikaa vietettiin melko laimeasti deejiin tahdissa, nuoren miehen kärsimättömyys ehti jo kasvaa melkoiseksi. Ei sillä, ettei hyvää kamaa olisi levyiltäkin pursunnut, mutta jalat huusi livee! Onneksi Puolan pojat tuli ja pelasti. Maneerit oli suhteellisen paljon samaa kuin aiemmin Jyrockissa, trion valkoiset maskit ja punavalkoinen asukokonaisuus oli jo tuttua. Kyllä puvustuskin on osa showta, Puola antaa hyvän mallin muillekin elektrohenkisille poppoille. Itse keikka alkoi aika chillisti, leijailtiin hiljakseen. Mutta odotas, kun basso alkoi laulaa ja efektit terävöityivät. Silloin mentiin ja lujaa! Biisit menivät tiukoista tanssivedätyksistä välillä asteelle, missä mieleen nousi iki-ihana animaatio Painajainen ennen joulua. Enkä edes ollut ainoa, jolle moinen musiikillinen yhteys oli noussut mieleen. Melko täynnä ollut Klubi ei bailannut vielä ihan sata lasissa, vain allekirjoittanut ja muutama kymmenen muuta innostuivat enemmän. Itse hylkäsin kameran käytön melko nopeasti, sillä jalat vei miehen mennessään. Hyvä Puola!
Pienen hengähdystauon jälkeen lavalle astelivat tyylikkäästi Aavikon herrat ja kamera lauloi taas. Autioituneen maa-alueen musiikin soljuessa selkärankaani kamerani lensi laukkuun vielä edellistäkin keikkaa nopeammin ja taas päästettiin hullut jalat irti. Aavikko ilahdutti innokasta tanssikansaa melkein koko hittiarsenaalillaan ja välkkyvät punavalolasit kieppuvien valopallojen kera olivat antamassa visuaalista näkökulmaa. Viitostie, matkatie... Hiki virtasi kuin maratonilla ja meininki oli mitä parhain. Legenda pitää edelleen, en ole ikinä ollut vielä huonolla Aavikon keikalla. Pojat olivat itsekin kybällä mukana ja yleisön joukostakin otettiin hivenen apua. Kuka ei vielä tänä päivänä ole yhtyeen livesettiä seurannut, niin hävetköön. Nyt pää pois puskasta ja jalat alle, kyseessä on oman alansa parhaita ellei paras akti kotimaan rajojen sisällä. Niin, jos joku ei tiedä, kyseessä tietysti tanssittava elektroninen musiikki liverummuilla. Kurkkua kuivaa, koska lavalla on... AAVIKKO.
Ilkka Valpasvuo
