Siniset sienet 5 v: Gommi & Pommi Midnight Show, Maritta Kuula ym.

Pitkän päivän jälkeen ja keikkaseurojen livettyä ei viiden yhtyeen ilta kuulostanut kovin houkuttelevalta. Vaikka kyse olikin laadukkaasta artistikatraastaan tunnetun Rocktoimisto Sinisten Sienten 5-vuotiskeikasta. Onneksi illan avasi varma hyvän mielen tuottaja, Suomen hikisimmät metsäneläimet Gommi-jänis (banjo, laulu) ja Pommi-kissa (harmonikka, kangaspuut ja kameli). Sanailun lomassa he malttoivat soittaakin muutaman kappaleen, sekä joukon eläinaiheisia lauluja sioista, kameleista, susista ja jäniksistä että lastenmusiikin ikivihreitä: Minä soitan harmonikkaa, Auto synnyttää, Kookospähkinä ja encorena Pommia kauhistuttaneen kertomuksen siitä, kuinka kuusisataa särkeä pelastaa kissanpennun hukuttamiselta. Kaiken kaikkiaan oiva setti, olihan kyse viisivuotiaan synttäreistä. Yleisönkin Gommi sai loppua kohden yllytettyä laulamaan mukana - biisit olivat kyllä kaikille tuttuja.

Myös Puppa J & Tasottavat piristi. Suomalainen reggae-yhtye, joka ei kuulosta samalta kuin ne kaikki Soul Captain Bandin spinoffit! Yhdeksänhenkinen orkesteri saikin aikaan varsin orgaanisen, dancehallin puoleen kallellaan olevan bilesoundin, joka tanssitti hyvää osaa yleisöstä. Gommin ja Pommin lavantäyttävän karisman jälkeen Puppa itse vaikutti tosin hieman pojankoltiaiselta, ja hänen letkeä haahuilunsa ympäri lavaa tuntui leimaavan paikoin myös yhtyeen soittoa.

Todellinen iloinen yllätys oli kuitenkin aiemmin livenä missaamani Maritta Kuula & Karvanopat. En tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan uhkaavia, kiihkeinä päällekäyviä purkauksia ja groovea iskelmärokkia. Kaikki kunnia Karvanopille: biisit olivat yksinkertaisia, mutta niistä saatiin erottuvilla sovituksilla ja tiu-kal-la yhteensoitolla irti noin kaikki mahdollinen. Vaikka lavaa suvereenisti hallussaan pitänyt Maritta olisikin uskottava esittäessään minkälaisia tekeleitä tahansa. Ja vaikkei olisikaan, en minä sitä uskaltaisi hänelle sanoa. Jaloissa ja käsissä pyörivät paperit vain vahvistivat vaikutelmaa lavalla kotonaan olevasta artistista. Mitä ilmeisimmin paikalla oli suuri joukko muitakin Kuulan ja yhtyeensä ensi kertaa kokevia, mutta suosionosoitukset olivat silti raivoisat.

Tämän kokemuksen jälkeen uupumus alkoikin jo hiipiä, eikä settiään aloitellut Hypnomen auttanut asiaa - ennemmin pahensi. Niemisen, Litmasen ja kumppanien yritys groovata ei sytyttänyt tätä rockpoliisia tälläkään kertaa, mutta raskaiden kosketinsoittimien pudottelun sijaan totesin kuitenkin pasifistisen ratkaisun eli kotiin nukkumaan lähtemisen paremmaksi. Toiseen kertaan, Kauko Röyhkä.