25.04.2007
Semifinal/Helsinki
Uuden keskiviikkoisen perinteen mukaan tarjoiltiin Elements-klubi vähemmän tunnettuine ja nousevine yhtyeineen. Kattaus oli samanoloinen kuin kuukausi takaperin, paikka vain oli vaihtunut Libertéstä Semifinaliin. Tällä kertaa lavalle astelivat tyttörokkarisakki The Wrecking Queens, rankemmanpuoleista suomirokkia rytyyttävä Nemo sekä tanssirokkia räävittömällä asenteella soittava Traffic Island.
The Wrecking Queensin tytöt saivat kunnian aloittaa. Ja nelikko pistikin pystyyn melkoisen riemukkaan show´n, josta ei ainakaan energiaa puuttunut. Varsin tylyllä asenteella tuntui vokalisti Nöpsyn liidaama poppoo olevan liikkeellä, jopa sen verran tylyllä, että välillä uho meinasi mennä hiukkasen överiksi. Vaikka äärimiehisellä pelikentällä liikutaankin, ei kai maskuliinisilla aseilla sentään tarvitse kalistella? Vaikka hiukan päällekäyvää romuttajakuningattarien esiintyminen olikin, joka tapauksesta keikasta nautti meikäläisen kaltainen popparikin. Pökköä iskettiin sen verta sopivasti pesään, että keskiviikkoillalle saatiin oikein mainio alku.
Toisena Semifinalin lavalle asteli toisen albuminsa aiemmin viikolla julkaissut Nemo. Pohjanmaa-Etelä-Suomi -akselilta ponnistava Nemo on uuden Oravanpyörä-kiekkonsa myötä tarkistanut suuntaansa parempaan suuntaan. Tämä näkyi myös esiintymisessä, joka oli suhteellisen timmi paketti silkkaa rokin soittamista soittamisen riemun vuoksi. The Wrecking Queensin aikana yleisö enimmäkseen seisoskeli paikallaan bändin meininkiä katsellen, mutta Nemon soittaessa nähtiin lattialla liikettäkin. Ja lavalla liikettä näkyi sitäkin enemmän. Etenkin rumpali Jaakko Jakku takoi kuin viimeistä päivää, eikä muidenkaan osuudessa ollut valittamista. Biisit olivat myös kelpoja, joten homma oli oikein hyvin kasassa.
Viimeisenä lavalle saatiin Turun vahvistus, ensilevyn julkaisua juhlinut Traffic Island. Jos oli The Wrecking Queensin Nöpsy räävitön, sitä oli myös Traffic Islandin Oskari Ruohonen, tosin monin verroin hauskemmalla tavalla. Saatanaa ja perkelettä pääsi suusta niin maan perusteellisesti, mutta ulosanti ja esitystapa olivat niin nasevia, että välispiikit naurattivat ääneen. Show-meininki oli kohdallaan, ja tämän suht tuoreen tapauksen musiikkikin oli sen verran vauhdikasta, että väsymyksestäkin huolimatta alkoi hytkytyttämään. Debyyttilevynsä Enough Is Enough julkaisseen Traffic Islandin viehätys oli hersyvässä huumorissa, hyvässä meiningissä ja tasaisen tappavassa biitissä.
Keskiviikkona nähtiin siis kolme hyvää bändiä, jotka soittivat toinen toistaan paremmin. Voiton taisi viedä pääesiintyjänä ollut Traffic Island, mutta ”lämppäritkään” eivät jättäneet väljähtynyttä makua suuhun.
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Frida Segerstråle
