Ladytron (UK)

Edellisenä iltana Nine Inch Nailsia (Trent Reznorin omasta toiveesta) lämmitellyt skotlantilais-englantilais- bulgarialais-kiinalainen Ladytron ei ollut Suomessa aivan ensimmäistä kertaa, mutta hyvin pientä jo kolme levyä julkaisseen yhtyeen näkyvyys on täällä tähän asti ollut. Siksi olikin yllättävää, että he vetivät Nosturin täpötäyteen. Oma innostuksenikin nelikkoon on ollut koko ajan hieman puolinaista: heidän oikeasti hyvät biisinsä ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta heistä henkivä tuoreus ja potentiaali saavat minut seuraamaan kiinnostuneena, josko yhtye osuisi vielä napakymppiin.

Alkuilta ei luvannut liikoja: tungos yhdistettynä tuotantonsa monotonisempaa päätä soittavaan bändiin johti lähinnä tuskaiseen seisoskeluun. Sumeat taustavideot ja nukkemainen japanimuoti toivatkin minulle elävästi mieleen Laibachin, joka ei hetken asiaa ajateltuani ollut lainkaan huono vertailukohta: karikatyyrisen lavailmeen lisäksi yhtyeitä yhdistää viehtymys yksinkertaisiin, hakkaaviin biitteihin, jotka houkuttelevat tanssilattialle noin saman verran kuin sammunut partneri sänkyyn. Lavalla kuusijäseniseksi laajentunut Ladytron ei myöskään kuulostanut kovin "liveltä", vaikka he eivät omien sanojensa mukaan käytäkään taustanauhoja tai samplereita. Pari väkinäistä spiikkiä eivät nekään tuoneet yhtyettä yhtään lähemmäs yleisöään.

Setti oli onneksi loppupainoinen - bändi tiesi selvästi, mitkä heidän biisinsä uppoavat parhaiten yleisöön. Vaikka minkäänlainen tanssiminen ei ahtaudessa olisi onnistunutkaan, saivat Seventeenin rallattelu, tumman tyylikäs International Dateline ja Depeche Modesta muistuttava Soft Power kädet ja päät heilumaan. Varsinaisen setin päätti ensilevyn nerokkaan tarttuva Playgirl, jota oli jo illan aikana huudettukin. Encoren ja illan viimeiseksi oli puolestaan varattu Dressmanin mainoksissakin viimeaikoina soinut Destroy Everything You Touch. Vaikka nämä biisit jättivätkin hyvän maun suuhun, jäin lopulta miettimään, olisiko ilta ollut kovin erilainen, jos olisin pakkautunut katselemaan videota yhtyeen live-esityksestä muutaman sadan muun ihmisen kanssa?

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola