16.03.2007
Ilokivi/Jyväskylä
Ilokivi tarjosi perjantai-illan ratoksi neljälle bändille mahdollisuuden näyttää taitonsa livetilanteessa. Eri puolilla kaupunkia tarjolla olevista vaihtoehdoista huolimatta porukkaa valui paikalle hyvällä tahdilla ja loppuun asti jaksaneet eivät varmasti pettyneet näkemäänsä. Siitäkin huolimatta, että tekniikan jumalat eivät olleet suosiollisia jokaisen bändin kohdalla.
Illan avasi jyväskyläläinen Misery Of Insomnia. Deathista ammentavaan poljentoonsa bändi on tuonut elementtejä myös muista suunnista ja laulaja Paavo Mynttinen kykenee örinästä sekä ärjynnästä siirtymään vaivatta myös puhtaaseen lauluun. Soitannallisestikin homma oli hyvin hanskassa ja yhtye vaikutti lavalla varsin rennolta, Mynttisen jutellessa mukavia yleisöllekin. Biisimateriaalista mieleen ei sinänsä oikein mitään jäänyt, mutta viimeisenä vetona tullut W.A.S.P. coverointi I Wanna Be Somebody soi kyllä päässä vielä kotimatkallakin. Se olikin loppujen lopuksi bändin tiukin tykitys.
Toisena lavalle kipusi niin ikään paikallinen Manufacturer´s Pride kuuden henkilön voimin. Tyylikkäästi pikkutakkeihin ja kauluspaitoihin pukeutunut jengi veti mainion keikan. Jos vertailukohtia pitää hakea niin göteborgilaisen metallin ja vaihtoehtorockin vesillä soudettiin. Kappaleissa oli toimivaa variaatiota ja kaksi kosketinsoittajaa toivat oivan lisämausteen soppaan mukaan. Mikko Ahlforssin vokalisoinnille myös täydet pisteet, sen verran hienosti onnistui vaihto örinästä puhtaaseen. Kaiken kaikkiaan bändi jätti itsestään positiivisen kuvan, joskin lavaliikehdintä oli välistä jokseenkin jäykkää. Jään odottamaan mielenkiinnolla huhtikuussa ilmestyvää levyä Faustian Evangelion.
Kolmantena esiintynyt Galacticka kiinnitti huomion jo soundcheckin aikana. Harvemmin sitä jää ihmettelemään pitemmäksi aikaa kun orkesterit kokonaisuudessaan testaavat äänentoistoa, mutta tamperelaiset onnistuivat juuri tässä. Spacerockia tarjoileva viisikko vetikin sitten allekirjoittaneen mielestä illan parhaan setin. Hitaasti kasvavat eteeriset biisit jumitusriffeineen, kosketinmelodioineen ja psykedeelisine kitaraefekteineen toimivat livetilanteessa erinomaisesti. Bändin saumaton soitanta on selkeästi tulosta useista jamisessioista joista diskografiakin pääosin koostuu. Ainut pettymys tämän yhtyeen kohdalla olikin ettei jampoilla ollut levyjä myynnissä, kun niitä keikan jälkeen kyselin. Joudun tyytymään kolmeen tarraan ja vartomaan huhtikuun lopulla julkaistavaa kokopitkää Apocalypse Psychedelicka.
Mr. Peter Hayden oli lopulta se joka joutui kärsimään kalustorikosta. Pari biisiä satakuntalaiset ehtivät vetää kunnes kitaristilaulajan vahvistin päätti purkaa yhteistyösopimuksensa. Tästä eteenpäin bändin neljä muuta jäsentä tyytyivät ilmeisesti lähinnä jamittelemaan. Tekniikan pettämisen uhri tosin palasi vielä mikrofonin äärelle Prodigy-laina Narayanin polkaistessa käyntiin. Epäonnesta huolimatta yhtye jätti positiivisen kuvan itsestään, sillä sen omaperäinen tapa yhdistellä aineksia stonerista doomiin ja metallisesta progeilusta post-rockiin toimii. Ainoa miinus tulee basistin toiminnalle. Ei sitä mikkistandia ja monitoria olisi tarvinnut potkia lavalta alas vaikka turhautumisen kalustorikkoon kyllä ymmärtää. Musiikilliselta puolelta käteen jäi kuitenkin sen verran, että pitänee todistaa bändin livekunto uudelleen. Toivottavasti tekniikan jumalat ovat silloin suotuisia.
Teksti: Tomas Ojapelto / Kuvat: Tero Uuttana
