Lehtivihreät

Hämeenlinnassa tapahtuu nykyään aika harvoin. Silloin, kun sitten lopulta jotain on tarjolla, puhutaan yleensä kunnon setistä. Niin oli nytkin. Tarjolla hämäläisyleisölle yksi rokkikenttämme sitkeimmistä sisseistä, tiukkaa iskelmäistä rockia vääntävä Lehtivihreät. Paikkana toimi tyylikäs lähiöpub Vanha Pappari, jonne yhtye saapui vetämään yhden harvoista keikoistaan tänä vuonna. Kun ovat nuo poitsut näes studiossa vääntämässä. Voidaan siis puhua jonkinasteisesta merkkitapahtumasta.

Lavalla alkoi tapahtua yhdentoista jälkeen, jolloin poijat saapuivat ja korkkasivat soittimet. Yleisö viihtyi pääasiassa istuallaan ja noin sadasta asiakkaasta ehkä puolet osoitti jonkinasteista kiinnostusta yhtyeen antiin. Linnalaiset saavat siis syyttää ihan itseään rokkitarjonnan köyhyydestä, kun ei kerran hyvä kelpaa. Setti alkoi hempeämmillä paloilla, joita tosifanit kuuntelivat asian vaatimalla hartaudella. Mutta vasta kun kieli vaihtui englanniksi ja tyyliä haettiin syvän etelän lohdusta (southern comfort) melkoisilla rocktykityksillä, saatiin yleisössä aikaan eloa. Rauhallisimmillaan setti oli alun rautalangalla ja rauhallisella iskelmäisellä osastolla, kiivaimmillaan muutamatkin actionrockin ystäväni innostuisivat. Siinä määrin tuli perseessä vedettiin. Ja taitoahan riittää.

Lopun encore olikin jo riehakasta juhlaa ja se osa yleisöä, joka oikeasti tuntui olevan kiinnostunut, täytti osansa lattiasta tyylillä. Hiukkasen enemmän olisi noita Lehtivihreitten faneja saanut olla, siksi tilavaa yleisön seassa oli. Oman osansa yleisön vähyyteen saattoi tuottaa aika pienimuotoinen mainonta ja Papparin syrjäisyys. Mutta silti. Itse olin tyytyväinen antiin, tarttuvaa tavaraa ja menevää meininkiä.

Ilkka Valpasvuo