00.05.2002
Jututin eräänä arkisena yönä Aurora K:n laulutaiteilijaa Katriinaa ja tässäpä siitä sitten tulosta. Selvää ja vähemmän selkeää tarinaa.
Kertoisitko lukijoille omin sanoin Aurora K:n historian lyhyesti?
Katriina: - Jaa, että lyhyesti niin pitkä tarina! No itse bändin tarina täytyy lyhyesti kertoakin, koska historia ei ole vielä kovinkaan pitkä. Itse liityin kokoonpanoon silloisen basistin toimesta vuonna 2000. Lyhyen alkutreenauksen jälkeen bändi astui suoraan lavoille ja on jyrännyt siitä lähtien eteenpäin suurella teholla noin puolentoista vuoden ajan. Asenneihmisiä haetaan! Itse mystisen Aurora K:n tarinan voi lukea historiankirjoista tai nettisivuiltamme.
Nykyisestä sinkustanne, milloin tullut ja millainen se on omalta kannaltanne?
Katriina: - Juuri ilmestyneen ensisinkun nimikkokappale 11th Hour jyrää! Kyseinen kipale oli muhinut Johnny A:n pölyisissä kätköissä jo lähes unohdettuna kun ehdotin sen ottamista ohjelmistoon. Kyseinen kappale tuppasi aina soimaan päässä kun lenkkeilin. Pakko se oli esiin nostaa, että sai mielenrauhan. Kappaletta alettiin muokata samantien ja samaan soittoon se pääsi myös sinkulle. Itse koin kappaleen alusta asti hypnoottiseksi ja mukaansatempaavaksi. Mielestäni se on voimakas, agressiivinen ja tunteita herättävä. Itse kuvittelen sanojen kertovan hetkestä kun mieli hämärtyy (ding dong). Koska kappale vetosi minuun alusta alkaen niin voimakkaasti, ei yksinkertaisesti ollut muita vaihtoehtoja sinkun nimikkokappaleeksi. Väheksymättä tietenkään The Hopeless - kipaletta joka on myös erinomainen rokkibiisi, joskin tunnelmaltaan hieman toisenlainen. Tässä nyt ollaan ja olo on erittäin hyvä ja positiivinen.
Missä sinkkunne on nauhoiteltu ja millaista tuottajaa käyttelitte?
Katriina: - Sinkkua suunniteltiin ja The Hopelessin kitarasooloja äänitettiin Johnny A:n Mr Hedgehog -kotistudiolla. On muuten erinomainen paikka muokata ja harjoitella kappaleita. Sikäli kun keikoilta ja muulta rumbalta ehtii. Loput äänityksistä tehtiin Studio 303:ssa muutamassa päivässä. Siinä sitä huomaa pieni maan matonen paikkansa tässä maailmassa, kun ei ole varaa retostella studiolla kuukausitolkulla, per..! Kaukana on luxus ja bailaus, mutta siihen pyritään. Sinkun tosikova (hah hah) tuotantotiimi on minä ja Johnny A, jiihaa! Nahkaruoska vinkuu! Erinomaisena tukena on ollut myös suuri joukko ihania ihmisiä. Kiitos siitä heille!
Kerropa hieman keikoistanne?
Katriina: - Mitäpä näissä keikoissa. Lisää ja lisää aina vaan. Itse tunnen olevani todella elossa lavalla. Esiintyminen tuo valtavaa tyydytystä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojat ovat upeita kanssaesiintyjiä ja heidän kanssaan on mahtavaakin mahtavampaa reissata. Hulvaton huumori ruokkii sielua ja vatsalihaksia. Tulevaisuudessa pyrimme keikkojen myötä suuren yleisön tietoisuuteen ja henkilökohtaisesti parantamaan omaa panostusta lavalla. Kehitystä täytyy tapahtua. Parhaan kritiikin ja kiitoksen saa yleisöltä. Siis eteenpäin!
Olette kumminkin reilusti keikkoja jo tehnyt, kerro menneistä vedoista jotain kivaa?
Katriina: - Kyllähän noita keikkoja on jo melkoisesti kertynyt. Ja se on kivaa. Henkilökohtaisesti en näe muuta vaihtoehtoa. On aivan eri asia soitella treeneissä kuin keikoilla. Tottakai täytyy harjoitella, että biisit kulkevat hyvin mutta myös esiintyminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Esiintymistä ei opi kuin esiintymällä. Keikat ovat tämän homman sokeri ja suola! Keikoilla myös tapahtuu kaikenlaista. Tapaa monenmoista hörhöä persoonaa ja hihittäjää joiden kanssa on oikein mukava heittää läppää. Kukaan ei ole tainnut vielä lyttyyn haukkua. Yleisesti ottaen ihmiset ovat olleet mahdottoman ystävällisiä meitä kohtaan (Kop kop, koputan puuta!) Miinuspuolena näkisin liian ahtaat lavat. Useista paikoista puuttuu myös yleisön tanssitila. Siitä seurauksena lavalla saa joskus väistellä innokkaimpia hillujia ja tanssia rinta rinnan muiden kanssa. Se on muuten ok, mutta poikain vehkeet (hoh hoh) tuppaavat olemaan aina vaarassa .
Mihin osastoon lokeroisitte bändinne jos olisi pakko?
Katriina: - Lokeroisin meidät kyllä sinne pöpiosastoon! (Hih hih kun olin taas hauska. Noh!) Jos olisi pakko. Kaipa se on ilman pakkoakin sitä hard rockia. Kukin voi keskuudessaan tapella, että mitä se hard rock sitten on. Mielipiteitähän on niin paljon kuin on ihmisiä ja jakaantuneita persoonia. Itse annan lokeroida meidät mihin luokkaan tahansa. Se ei vaikuta millään lailla meidän musiikkiimme.
Tulevaisuuden haaveet bändinä/ henkilökohtaisesti?
Katriina: - Yritän pitää haaveeni mahdollisimman realistisina ja edetä päivän kerrallaan. Mutta ainahan voi haaveilla olevansa ISO stara ja käyttää XXL vaatteita! (Huono, myönnetään.) Totta puhuen rakastaisin kierrellä bändin kanssa siellä sun täällä ja esiintyä ja tavata mukavia ihmisiä. Joskus tuntuu ettei tämä ns. normaalielämä ole minua varten. Mutta siinä sitä haavetta tälle päivälle. Haaveisiin täytyy uskoa!
Isoimpia saavutuksia tähän mennessä?
Katriina: - Kaipa se usean viikon listaykkössija Rosalie -kappaleella USA:n metalli mp3.comissa on luettava saavutukseksi näin lyhyen olemassaolon aikana. Kyllähän se aika hulvattomalta tuntui! Näin arkielämässä näen saavutuksena sen miten Aurora K on edennyt urallaan mukavasti. Edellisvuoteen on nähtävissä selvää kehitystä ja se pitää mielen ja motivaation korkeana. Itsekritiikki on melko kovaa.
Kerropa jokin yksittäinen hauska keikkamuisto?
Katriina: - Kerran kesken keikkaa eteeni tuli rivistö miehiä, jotka riisuivat paitansa pois ja alkoivat punnertaa kilpaa siinä jalkojen juuressa. Se oli tosi hauskaa. Kyseinen keikka oli muutenkin aivan hulvaton. Tämä tapahtui kesällä 2001 Kangasniemellä. Siellä porukka osasi jorata! Terkkuja vaan sinne.
Kuka julkisuuden henkilö haluaisit olla, mikäli pitäisi valita?
Katriina: - Ou jee!!! Pojat haluaisivat olla jotain Vinnie Vinguttajan ja Päivi Lepistön väliltä.?!!! (Nyt tulee köniin!) Minä olisin Jennifer Lopezin ahteri kun se on niin muheva!
Kerropa vielä jotain muuta oleellista bändistänne. Mitä nyt sitten haluatkaan sanoa?
Katriina: - Hei kaikki vierailkaa sivuillamme! Vaikka katsomassa keikkakalenteria ja vieraskirjan sivuilla läppää heittämässä. Kertokaa että olette olemassa! Toivottavasti tapaamme pian!
Miku Leppälä
