Rooms, We Are Waiting, Lady Escape

Aika harva jaksoi taistella viimaa vastaan Tampereen Yo-talolle keskiviikko-iltaa viettämää. Houkuttimena olleilla muutamalla paikallisella ja yhdellä helsinkiläisellä nuorella yhtyeellä ei ehkä vielä löydy nimeä, mutta kaikki ovat lupailleet levyillään ja keikoillaan, että tulossa ollaan. Alun perin kattauksessa oli myös Dia, joka ei lopulta saapunut paikalle. Kyllä kolmekin piisasi hyvin…

Tampereen seudulla vain noin vuoden verran toiminut We Are Waiting aloitti illan railakkaasti. Kolmikon iloisen voimapopin ja energisen alternativen sekakeitos astelee tanssipunkin kepeällä kulmikkuudella. Laulaja-kitaristi Jaakon tulkinta toimii ja yhteissoitto alkaa olla aika hiotunutta. Bändin hyvästä biisimateriaalista kertonee se, että olimme pöydässä jo lähes varmoja että setin viimeinen biisi oli Weezerin tuotantoa. Ei ollut, vaan WAWin tulevia hittejä selkeästi. Onhan touhussa vielä lievää demomaisuutta eikä biisejäkään ole kuin juuri suppean live-setin verran, joten encorenakin jouduttiin soittamaan lainabiisi The Weakerthansiltä. Vaikka suurin osa rajusta kannustuksesta tulikin tutuilta, oli illan ainoa encore mielestäni täysin ansaittu. Rennolla läpällä ja hyvillä biiseillä pärjännee jatkossakin, joten ei muuta kuin lisää sävellystä ja keikkoja.

Selkeästi keski-iältään nuorempi Rooms jatkoi illan hyviä esityksiä. Samoin alternative-maastoissa, mutta selkeästi tuimemmin tahkoava bändi ei ihan alusta asti saanut kaikkea hyvyyttään puhallettua yhteen hiileen, mutta etenkin rumpalin tymäkkä soitto piti hommaa elossa. Loppukeikasta laulaja-kitaristikin alkoi päästellä huomattavasti ulottuvammin ja koko bändi intoutui vakuuttavan päällekäyvään runttaukseen. Ei homma silti mitään kipukynnystä lähtenyt ylittämään, melodiaakin löytyi. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen kyseessä saattaa olla jo isompien yleisöjen suosikki. Lupaavaa.

Kaikkein ehjin paketti oli kasassa nätin kosketinsoittajaneidon ja neljän nuoren miehen muodostamalla Lady Escapellä. Hauskan kulmikkaasti eteenpäin notkuva vauhdikas indie rock oli, sen lisäksi että kuulosti hyvältä, myös näyttävästi esitettyä. Kaikki paljasjalkaiset kielisoittajat eläytyivät soittoon energisesti ja kierosti itseään väännellen, ilman kitaraa laulamassaan biisissä pääasiallinen solistiherra näytti poseeraustaitoaan. Koskettimista välillä mikin varteen siirtynyt Seidi vakuutti myös äänellään ja duo-laulu olikin yksi illan selkeitä kohokohtia. Lady Escapen tulevat levytykset ja keikat menevät erityistarkkailuun.

Kaikissa illan kolmessa yhtyeessä oli paljon lupauksia pinnan alla, ja kaikilla ne ovat myös murtautumassa esiin. Eli harvinaisen antoisa ilta.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo