Au Pair – Elukoita lavalla, ihmisiä siviilissä

Au Pair on jyväskyläläinen yhtye, joka pukeutuu eläimiksi ja soittaa metelöivää musiikkia. Nelikko julkaisi hiljattain toisen albuminsa Lajien välistä. Kun soitetaan kulmikasta rokkia ja lauletaan kulmikkaita sanoja meijeriteollisuudesta, ajoneuvonäyttelyistä ja sukurutsasta, on porukasta syytä ottaa lisää selkoa. Ennen levynjulkaisukeikkaa oli hyvä tilaisuus jututtaa bändiä.

Saapuessani alkuillasta keikkapaikalle yhtye testaa soittoa illan esitystä varten. Kalju herra mikrofonin takana on Tomi Tuomaala, jokseenkin erikoisesti piikikkäitä lyriikoita laulava heppu. Kitaraa soittaa rauhallisesti istualtaan itse tyyneys, Esa Koski. Basson varressa on pitkätukkainen rokkari, Antti Siukola. Rumpupallia koristaa Oskari Räisänen, jonka virveliä hakkaava vasen käsi nousee jo tässä vaiheessa iltaa melko korkealle. Yhtye on siviilivaatteissa, mutta ounastelen, että levynkannesta tuttu eläinteema tulee näkymään keikkapukeutumisessa muutaman tunnin päästä.

Keskusteluja kiinalaisessa ravintolassa

Haastattelua varten siirrytään viereiseen ravitsemusliikkeeseen. Tilaamme ruokaa ja alamme juttelemaan Au Pairista, musiikista, uudesta treenikämpästä sekä eläimistä ja ihmisistä. Pyydän ensimmäiseksi herroja esittelemään toisensa ja kertomaan, millaisia miehiä kunkin istrumentin takaa löytyy. Antipatiat valloilleen, sana on vapaa. Yhtyehän meinasi jo kerran hajota, kun vuoden takaisella Bar 68:n keikalla rumpali Räisänen "joutui" kirjoittamaan nimikirjoituksensa peräti kahden naisen rinnuksiin. Muu yhtye ei "joutunut."

Esa: - Tuo tuossa (osoittaa vastapäistä herraa) on Tomi Tuomaala, mies joka laulaa. Olevinaan hirvittävän säntillinen koko ajan joka paikassa ja onkin yleensä, mutta sitten repsahtaa aina välillä pahasti. No ei usein.

Tomi: - Tässä vieressä on Oskari Räisänen, joka on yhtyeen kuopus. Lavavolyymi on Oskarista pitkälle riippuvainen. Silloin kun me perustettiin yhtye ja Oskari tuli mukaan, se oli sitä mieltä että soitettiin ihan liian lujaa. Viriteltiin patjoja treenikämpän nurkaan, valitti sitä että korvat soi, vinku vonku. Me oltiin sitä mieltä että kyllä pitää rokkia soittaa, ja tämä siellä taputteli niitä pikku rumpusia. Sitten se kehittyi siihen, että Oskari keksi että "pitää soittaa lujaa rumpuja, että pääsee fiilikseen." Me muut ollaan sitten oltu sen jälkeen että koita nyt ihminen tehdä jotain tuolle, ei tää ole mikään Wembley-areena.

Oskari: - Yhtyeemme harmonisin persoona (nyökkää vasempaan) Antti Siukola, instrumenttinaan basso. Laulu myös, kasvavissa määrin. Antti on varmaan ottamassa multa pikku hiljaa sitä riehujan roolia. Se on kallistumassa kohta siihen, että Antti vie kaikki naiset keikoilla. Oon tässä huomannut sellaista käännekohtaa. Todennäköisesti tällä keikalla bäkkärillä on Antin kimpussa hullu määrä naisia.

Antti: - Esa Koski, kitara. Me vuokrattiin bändi kanssa pakettiauto, josta yritetään repiä takapenkkiä irti että mahtuu tavarat sinne. Esaa kuvaa hyvin se, että se ottaa sitten sieltä ohjeet ja jaksaa lukea ne. Esa on meistä ainoa kärsivällinen.

Esa: - Ei me silti saatu niitä penkkejä irti.

Antti: - Esa on lahjakkain meistä musiikillisesti. Ja Esa ei osaa olla hiljaa kun treenataan. Sillä on tämmönen Yngvie J. Malmsteen -syndrooma, että on pakko tiluttaa koko ajan.

Tomi: - Antista pitää vielä sanoa, että hän on mestarivaras. Hän pystyy yhdistelemään ja kaappaamaan ikivanhoja rock-klassikoita niin, että niistä tulee mielestäni taiturimaisia. Herrasmiesvaras.

Keneltä kaikilta Au Pairin musiikkia on sitten lainailtu? Jos Au Pairin musiikki on – lainauksista huolimatta – omaperäistä, eivät sanoituksetkaan ole kovin tavanomaisia. Keitä ovat sanoittaja Tuomaalan lyyriset esikuvat?

Tomi: - Alussa kuuntelin isän rock-levyjä, sitten tuli hevi. Jossakin välissä tuli semmoinen olo, että eihän tää ookkaan maailman kovin juttu tää Saxon. Sitten alkoi kuulua radiosta sellaisia juttuja kuin Sielun veljet. Tekstipuolella varsinainen herättäjä oli Radiopuhelimien ensi-ep. Kuulin sen Rinnakkaisradion rock-ohjelmasta, Haluan katsoa -kappaleen. Radiopuhelimien Mällinen, Mäki, Raatikainen ja Mana manan Mömmö, siinä varmaan rakkaimmat.

Vissyä munille

Au Pairin treenikämppä on vanhassa teurastamossa. Miten kummassa yhtye päätyi moiseen paikkaan soittamaan?

Antti: - Lutakko meni remonttiin ja oltiin vailla kämppää. Treenikämppäkaveri löysi uuden kämpän ja järjesteli kaiken loppujen lopuksi.

Esa: - Vanha Karjaportin teurastamo. Se on joku ihme verihuone, seinät oli peltiä täynnä. Pari päivää nakuteltiin kaikenlaista pehmustetta. Hyvät tilat, tosin keväällä vuotaa katto. Pitää siirtää vahvistin pois alta.

Lajien välistä äänitettiin samassa paikassa. Millaista oli tehdä levyä teurastamossa kaikkien aikojen hellekesänä?

Antti: - Joka oton jälkeen Oskari laittoi vissyä munille.

Oskari: - En halua mitään kauppaa erityisesti tässä nostattaa, mutta Lidlin vissy, missä on aika isot hiilihapot, on parasta. Kun oot vääntänyt kunnolla ja ensin kun tulee kylmää nestettä munille niin se tuntuu aika jännältä. Sitten kun on vielä hiilihappoja, mitkä poreilee. Koita!

Esa: - Hirveen mukavahan siellä oli tehdä, kuin olisi ollut kotona. Yleensä kun menee studioon, siellä täytyy kuitenkin jonkinlainen käyttäytymiskoodi olla. Nyt oli kuin menisi treeneihin. Koska sitä aina jännittää studiossa, oli mukavaa kun oli mukava ympäristö.

Vaikuttivatko tuhansien teurastettujen eläinten haamut musiikintekoon häiritsevästi vai inspiroivasti? Ja monestihan puhutaan, että John Lennonin tai Marvin Gayen haamu saattaa avittaa levynteossa.

Tomi: - Kumpaakaan ei nähty.

Oskari: - Mietin sitä, että jos uskoo tällaiseen uudelleensyntymiseen, niin tavallaan jos John Lennon olisi syntynyt vaikka suomalaisena lehmänä ja teurastettu siellä, niin tavallaan se on voinut meihin vaikuttaa.

Esa: - Mutta jos ajattelee, että lehmät ovat hinduilla ylimpiä mahdollisia olentoja, niin hyvässä seurassa me siellä olimme.

Ihmiset vs. eläimet

Au Pairin levyllä Lajien välistä suomitaan ihmistä useassa laulussa melkoisen voimakkaasti. Mikä ihmiskunnassa mättää?

Tomi: - Ihminenhän on melko kaksijakoinen kaveri. Niitten autoja on mukava työntää hangesta ja niiden kanssa on mukava seurustella. Kuitenkin se on se kaikkein pahin kasvain, mitä löytyy. Heti kun se päästetään ulos jostain maakuopasta, alkaa se vouhkaaminen. Tarvitaan jonkinlaisia solidaarisuudenosoituksia muitakin eläimiä kuin lajitovereita kohtaan.

Levyn viimeisessä biisissä Pettynyt teihin Jumala moittii luomiaan olentoja. Toisessa kappaleessa puolestaan seikkailee Saatana, joka saa laumasieluiset ihmiset tanssimaan pillinsä mukaan. Onko ihminen oman itsensä herra vai muiden voimien ohjaama?

Tomi: - Riippuu kappaleesta ja sanoituksesta. Kun ei ole mitään vankkaa lähtökohtaa. Tuohan on maailmankirjallisuudessa hyvin suosittu hahmo tuo Saatana ja hauska yritys selittää 1900-luvun historia.

Jos Au Pair olisi eläin, minkälainen eläin se olisi?

Esa: - Orava. Kaikki jotka on nähneet Antin kettupuku päällä kysyy, että mikä tuo orava on?

Antti: - Kaikki teidän työkaverit. Kaikki meidän työkaverit on sitä mieltä, että se on kettu. Koska kaikki teidän työkaverit on värisokeita. Lapsetkin ymmärtää: kettu on oranssi, orava on ruskea, talvella valkoinen.

Esa: - Oravathan on hirveen söpöjä elukoita mutta ne on oikeasti aika häijyjä.

Antti: - Aikanaan orava on myös syönyt mun vaarini puvusta vähän, 50-luvulla.

Oskari: - Sitten jotkut eräiden työkaverit luulee, että sä oot joku orava.

Tomi: - Mun entistä avovaimoa sanottiin oravaksi, sillä oli pitkä punainen tukka. Sympaattinen ihminen. Mulla ei oravia vastaan oo hirveesti.

Esa: - Ei noiden sanoitusten jälkeen voi olla mitään eläimiä vastaan.

Antti: - Oravat on hienoja eläimiä ja KOP on hieno pankki. Mulla on edelleen KOP:ssa tili.

Tomi: - Kettupankki.

Esa: - Se oliskin hyvä sellanen kettupankki. Vie kaikki rahat saatana samantien.

Tomi: Vetää pankkituet kotiin, häntä heiluen viistää, kana suussa roikkuen.

Ruoka on syöty ja alkaa valmistautuminen illan keikkaa varten. Kullakin jäsenellä on omat rituaalinsa ennen esiintymistä. Tomi käy juoksemassa, Oskari lähtee muualle ja palaa viisi minuuttia ennen h-hetkeä. Antti ja Esa taas hermoilevat takahuoneessa saapuuko rumpali keikkapaikalle ajoissa.

Jälkinäytös
Huoli Oskarin ajoituksesta on turha. Mies tulee paikalle hyvissä ajoin. Yhdentoista jälkeen yhtye kömpii lavalle eläinasuissa – Tomi jäniksenä, Esa kissana, Antti kettuna ja Oskari karhuna. Volyymi on tänä iltana ainakin salin puolella sopiva ja rumpalin virvelikäsi nousee suoraksi asti vaikkei katto olekaan yhtä korkealla kuin Wembleyllä. Ja niitä naisia, niitä todistettavasti nähtiin takahuoneessa keikan jälkeen. Tällä kertaa kaikki saivat kirjoittaa nimensä tisseihin. Antti ei, mutta ketunhäntään puhuttiin.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Petteri Kivimäki (eläimet), Hanna Marjanen (mormoonit), Tiiu Kaitalo (ruokapöytä)