Ed Harcourt (UK)

Brittiläisen laulaja-lauluntekijä Ed Harcourtin keikalta sopi odottaa paljon. Ennakkomietteissä pyöri kuvankauniita melodioita, karhean mollivoittoista tulkintaa, leppoisaa tunnelmaa ja vähintäänkin se piano lavalla. Ja olihan keikka kaikkea sitä, mutta myös paljon muuta. Olin myös odottanut, ettei Ed ihan yksinään esiintyisi, eikä niin käynytkään. Vaikka helpostihan se olisi näköjään sujunut täysin soolonakin...

Ruotsalaisen Tinyn Ellekari Larssonin hoitama lämmittely jäi kokematta, mutta nainen nousi vielä lavalle yhtä biisiä varten Harcourtin aikana. Muuten Edin soitantoa ja laulua säesti vain hänen vaimonsa Gita, jonka viulua kuultiin mukavan runsaasti. Viimeisimmällä levyllään The Beautiful Lie Ed maalailee paljon melankolista pianoherkistelyä ja siihen viulu sopii mainiosti. Mainiolta levyltä kuultiinkin noin puolitoistatuntisen setin aikana monta erinomaista teosta.

Alkuhetkistä etenkin menevä Visit From The Dead Dog jäi mieleen, sirkuspyörityksestä trapetsille hypähtävä Scatterbraine oli yksi illan vinksahtaneimmista tyrkyistä ja Rain On The Pretty Onesin korkealta kaartavat viulumelodiat nostivat niskakarvat pystyyn yhtä hyvin livenä kuin mitä levyltä. Toki Harcourtin jo nyt mittavan valikoiman joukosta nostettiin vanhempiakin suosikkeja. Kitaraosastosta Born In The 70´s herätti Edin ja yleisössä olleen herran välillä keskustelua iästä – kuka lienee ollut tämä nuorekas 50-luvulla syntynyt?

Apple Of My Eyen Ed tulkitsi tunteikkaasti pianolla selvästi omistettuna lavan sivulla seuranneelle vaimolleen. Edin soitossa ja tottakai myös laulussa vakuuttaa ennen muuta niiden intohimoisuus. Karhea, mutta käsittämättömän laajalle ulottuva laulu yhdistettynä miltei raivokkaaksi hetkittäin yltyneeseen pianon takomiseen tekee Edin esiintymisestä jotain tavallisuuden yläpuolelle yltävää – mies elää vähintään sadalla mukana.

Silti intohimoinen ei ole miehen ainoa puoli – myös kärsivällinen tiedemies-puoli löytyy, mikä oli nähtävissä, kun Ed rakenteli pikkuhiljaa päällekkäin äänityksillä varsin rikkaita kappaleita, joista löytyi niin kitaraa, lyömää, helistintä kuin lauluakin. Ehkä nerokkainta toimintaa saatiin seurata I´ve Become Misguidedin rakenteluissa, kun Ed soitti pari kitarajuttua ja vaihtoi sitten pedaalista bassotaajuuksille. Homma ei silti missään vaiheessa karannut turhaan pöhistelyyn, vaan se biisi löytyi sieltä yhä. Paitsi ehkä silloin kun Edin koneet sanoivat eleettömästi sopimuksen irti...

Herkintä jälkeä mies silti sai aikaan pianon äärellä. Varsin rennon, mutta järkevästi suunnitellun setin päätteeksi Ed toteutti encoreksi toiveen ja She Fell Into My Arms kajahtikin komeasti. Äärimmäisen melankolinen Good Friends Are Hard To Find oli loistava illan viimeinen hidas levyllä ja sellaisena se toimi myös Tampereen Klubilla.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo