Johnny Superhero - arkipäivän sankari

Pääasiassa Turkulainen Johnny Superhero syntyi vuonna 2003. Pari demoa ja muutamia keikkoja nähnyt nelikko mainitsee olevansa maaninen, mutta melankolinen indie-rock-yhtye. Pitääkös tämä nyt käsittää jonkinlaisena maanis-depressiivisyytenä?

- Vaikka niinkin. Monissa Johnny-biiseissä mennään eteenpäin sataatuhatta, mutta taustalla on oikeastaan aina melankolinen pohjavire. Takominen on kivaa - mutta toisaalta, niin on synkistelykin.

Millainen supersankari Jouni nyt sitten on? Onko kyseessä Teräsmiehen kaltainen mustavalkoisen suoraselkäinen hahmo vai enemmän ristiriitainen yön kostaja kuten Batman (siis se ainoa oikea Millerin Lepakkomies)?

- Johnny on supersankarien Matti Meikäläinen. Johnnylla on supervoimia, mutta laserkatseen tai salamanopeuden sijaan Johnnyn voimat ovat luokkaa "keskivertoa viihdyttävämpi huumorintaju" tai "kyky taivuttaa peukaloa melko pitkälle väärään suuntaan". Johnny on myös usein hyvin väsynyt.

Johnny Superhero on myös vain bändin nimi, ei maskotti tai musiikkia henkilöittävä hahmo. Nimenä se on samaan aikaan sekä vähän nörtti että siistein ikinä.

Mainitsette esikuvina/verrokkeina mm.Weezeriä, The Velvet Undergroundia ja Mars Voltaa. Kertokaapa vielä lukijoille, missä nämä kuuluvat soundissanne?

- Sinänsähän meidän musiikissa kuuluu varmasti kaikki bändit, joita kukaan meistä on koskaan kuunnellut. Emme mitenkään rajaa itseämme tiettyyn genreluokitukseen; jos joku osa on poppia ja sitä seuraava osa progea, niin sitten on. Weezerin kahdelta ensimmäiseltä levyltä mukaan on tarttunut etenkin melodiataju ja ehkäpä biisien tunnekaari. Pinkertonin soundimaailma on myös toiminut usein referenssinä äänityksissä.

The Velvet Underground kuuluu Johnnyssa ehkä eniten siinä ajattelutavassa, että äänien ei tarvitse välttämättä olla kauniita, eikä soiton täydellistä. Kitarat onkin oikeastaan aika siistejä kun ne vinkuu. Mars Voltassa viehättää ehkä lähinnä arvaamattomuus ja energisyys. Kuka sanoo että biisien tarvitsee olla verse-chorus-verse -rakenteisia, ja miksi vetää jokin osa melko kovaa lattialla heiluen, kun se voi vetää täysillä trampoliinilla pomppien?

Yksinkertaistettuna voisi ehkä sanoa, että Johnny Superherossa kuuluu Weezer/The Posies-biisit Velvet Underground/Sonic Youth-kitaroilla ja MarsVolta/Tool-rumpubassoilla. Toisaalta muihin bändeihin vertaaminen on vähän typerää, ja lähinnä Johnny Superhero kuulostanee Johnny Superherolta.

Aiotte vielä tänä vuonna pistää n 12 biisin äänitteen ulos. Kertokaapa lisää tästä. Onko minkäänlaisia keskusteluja käyty ns. oikeista julkaisuista?

- Joo, Finally Nowhere on tosiaan ollut jo pienoinen ikuisuusprojekti. Kuten ensimmäinenkin "levymme", myös Finally Nowhere on omin voimin ja lähinnä kotioloissa äänitetty. Finally Nowheren teko on yhteensä tainnut kestää jo noin puolitoista vuotta; rumpuraidat nauhoitettiin toukokuussa 2005. Nyt aletaan jo olla aika valmiita, onneksi. Demottelun sijaan olemme pyrkineet Ihan Oikeaan ns. albumikokonaisuuteen ja kaikki on pyritty tekemään mahdollisimman hyvin, vaivaa – ja etenkin aikaa – säästelemättä.

Mitään keskusteluja levy-yhtiöiden tms. kanssa ei olla käyty. Toisaalta nykyinen toimintamalli sopii meille aika hyvin, tosin olisi mukavaa julkaista äänitteet Ihan Oikeasti; niin että niitä kuulisivat muutkin kuin kaverit tai satunnaiset nettivierailijat.

Millä tavalla soundinne on muuttunut verrattuna bändi nimeä kantaneeseen vuoden 2003 äänitteeseen?

- Teemme musiikkia rennommin ja avarakatseisemmin kuin ennen. Ensimmäinen "levy" oli ehkä enemmänkin kokoelma Antin vanhoja biisejä, nyt musiikki on enemmän peräisin koko bändiltä. Vuonna 2003 linja oli paljon enemmän Weezeriä, ja soittotaito paljon enemmän hukassa. Myös äänitysteknisessä tietotaidossa on menty runsaasti eteenpäin.

Millaista taustaa jäsenillänne on musiikin saralla vai onko Johnny yhteinen ensiaskel?

- Kaikki meistä ovat teini-iästä lähtien olleet monenlaisissa bändeissä, punkista heviin ja poppiin. Matilla ja Antilla on pitkä yhteinen musiikkimenneisyys, samoin Eetulla ja Tuomaksella. Kaikki projektit ovat kuitenkin jääneet lähinnä kellariasteelle, ja ainakin itse koen että Johnnyssa on ensimmäistä kertaa kaikki kohdallaan.

Mitkä ovat bändinne ja musiikkinne parhaat puolet?

- Ehkä monipuolisuus ja tietynlainen yllätyksellisyys. Emme pelkää minkään tekemistä, mutta silti olemme melko helposti lähestyttäviä. Niin, ja meillä on hiton hyviä biisejä.

Entä missä koette olevan suurimmat kehityshaasteenne?

- Varmastikin live-esiintymisessä. Rumpalin asustaessa toisella paikkakunnalla treenaus jää valitettavasti enimmilläänkin pariin kertaan kuukaudessa ja yhteensoitossa ei vielä oikein voida tiukkuudesta puhua. Keikkailu olisikin juuri nyt ensiarvoisen tärkeää.

Olette tehnyt aika vähän keikkoja. Millaisia kokemuksia on jäänyt mieleen? Millaista vastaanottoa olette kohdanneet?

- Keikkoja on tosiaan ollut vasta kourallinen, johtuen lähinnä omasta promootiotaidon puutteestamme. Jokaisesta keikasta on kuitenkin tullut yllättävän positiivista humalaista palautetta. Keikoilla on ollut kivaa, olemme olleet melkoisen innostuneita ja uskon, että se on näkynyt myös yleisön puolelle. Päällimmäinen fiilis on ollut, että tätä täytyy päästä tekemään lisää. Paljon enemmän.

Mitä suunnittelette jatkossa?

- Lisää biisejä, lisää äänityksiä, lisää keikkoja. Yhteistyökumppanit olisivat jees, mutta vaikka sopivaa ei löytyisikään, niin eteenpäin menoa jatketaan. Kehitystä tapahtuu ja pitää tapahtua koko ajan. Jos mitään ratkaisevaa ei sitä ennen tapahdu, suunnitelmissa on ainakin taas aloittaa kolmen uuden biisin äänitys tammikuun paikkeilla.

Keiden suomalaisten yhtyeiden/artistien kanssa haluaisitte tehdä yhteisen rundin ja miksi?

- Suomessa on paljon bändejä jotka ovat turhan aliarvostettuja ja jääneet vain pienten piirien suosikeiksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Penniless. Sinänsä keikkailu olisi varmasti antoisaa minkä tahansa samanhenkisen bändin kanssa.

Kysymykset: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.johnnysuperhero.net/