Rytmifestivaali

Rytmifestivaali on ihan uusi juttu. Kourallinen hyviä bändejä, pari omituista alue-esiintyjää ja ihmisillä hyvä mieli; kaikki tämä saman katon alla. Kelpo resepti syksyn kattavimmalle musiikkijuhlalle, joka ainakin alkoi vakuuttavasti.

Kaksiosaisen tapahtuman ensimmäisenä päivänä pääesiintyjän titteli lankesi väkisinkin Ristolle. Tämän superhölmön pöppelin sköppelin aurinkoinen pop-äly ja kasvuikäisille haitalliset sanoitukset löysivät taatusti kohdeyleisönsä. Ristossa on sitä paljon haettua jotakin, ”huhhuh, nimittäin aivan mielettömät fiilikset!” Sanavalmis rääväsuu, bändin tirehtööri Ylihärsilä sai eturivin twistaamaan mehevillä tulkinnoillaan ja allekirjoittaneen höristelemään korviaan varsinkin Levy-yhtiön jätkien kohdalla. Tuore Aurinko aurinko plaa plaa plaa -albumi esiteltiin kokonaisuudessaan lähes kappale kappaleelta, lisäksi kuultiin suurenmoiset Hessu kostaa sekä Nina, olen palasina. Tampereen sympaattisimman konkkaronkan äänitteet menivät taatusti kaupan jälkikäteen!

Onnistuneen iltaman kuitenkin aloitti jo hieman aikaisemmin kujeileva Komedia Vulgaria, jonka ryhdikästä rokkijumppaa todistamaan uskaltautui vain hyppysellinen ajoissa paikalle saapuneita juhlijoita. Alkuillan musisoinnista vastannut nurmolaiskokoonpano oli hyvä, Provinssirockin keikan kaltaisiin sfääreihin tyypit eivät kuitenkaan tällä kertaa yltäneet. Jonkinasteisesta teatraalisuudestakin tunnetun poppoon sangen rempseä raita Komediaa voisi toimia hienona käyntikorttina yhtyeen uusilla retkillä. Tällä organisaatiolla tosin on niin hieno kutsumanimi, että luulisi sen jo itsessään auttavan eteenpäin.

Toisena estradille kiipesi moderni rocktrio Superchrist. Tämä oli ensikosketukseni yhtyeen elävän musiikin kanssa, joten vertailukohtien täysin puuttuessa olin avoin kokemukselle ja valmis ylipuhuttavaksi. Valaistuminen jäi kuitenkin saavuttamatta, vaikka suht toimiva paketti tarjolla olikin. Perjantain kovaäänisin seurue taisi olla kirkuva kuopiolainen kopla The Micragirls, joka yllätti positiivisesti. Viime näkemästä tytöt olivat kehittyneet esiintyjinä, joskin pientä ontumista olin yhä aistivinani. Mutta ei se mitään! Energinen kolmikko nimittäin pani hihat heilumaan ja helmat keinumaan. Mimmiliigan Primitive homeorgan blast – seiskan Teenage tiger ja My my micraboy olivat ainakin pirun kelvollista kuunneltavaa!

Lopuksi mainittakoon festivaalin alue-esiintyjänä vaikuttanut yhden miehen raivonpuuska Paska. En tiedä ilahtuiko kukaan oikeasti herra Peltosen läsnäolosta, vai saiko tämä aplodit silkasta pelosta. Tämän mieshenkilön kahjo sooloura on synnyttänyt muun muassa sellaiset hitit kuin Banana butt plug ja Mariah Carey´s ass, tai, kuten Paska itse asian ilmaisi, Mariah kantaa kankkua.

Teksti: Miia Pikkumäki