Svengi-festivaalin perjantai

Hämeenlinnan toista kertaa järjestetty syksyinen Svengi-festivaali siirtyi tänä vuonna Kulttuuritukun tilojen sisällä Teatteri Verstaan puolelle, josta tuli mieleen hieman isompi versio Semifinalista. Lavalle tulisi nousemaan kahden illan aikana seitsemän orkesteria, musiikkityylien vaihdellessa kevyestä popista punkin kautta skahan. Lisäksi Svengi-aktiiveilla oli paikan päällä kirpputoria, levytiskiä, tarjoilua ja niin edelleen.

Esitykset aloitti mollisäröilyä rokkiposeeraus-asenteella viskonut nelikko The Orkestra. Soitto oli toki ihan hyvin hallussa, mutta hieman enemmän persoonallisuutta biiseihin voisi vielä taikoa. Hirveästi ei niistä nimittäin jälkeenpäin jäänyt mieleen. Enemmän muistikuvia jäi mustavalkoisesta rokki-pukeutumisesta, joka erityisesti basistilla oli kuin suoraan ison maailman lavoilta. Laulajan shortsit eivät kyllä sopineet kokonaisuuteen yhtään... Nuoria kolleja ja perusasiat ovat hallussa, joten aika näyttää kasvaako bändistä mitään sen suurempaa.

Kymmenvuotisjuhliaan viettävä punk-nelikko Wasted on viime aikoina keikkaillut kohtuullisen harvaan, mutta bändin vire ei ole ainakaan kadonnut. Aggressiivisesti annosteltu, mutta silti lopulta aika valoisa raskaampi punk rock/rokkikaartavin melodinen hard core pisti jengiä hyvin hikeen, nähtiinpä Disconnectedin aikana jo pientä surffaamisen yritystä. Vuosien saatossa herrojen yhteissoitto on hioitunut lähes epä-punkilliseen taitoon ja tarkkuuteen, joten roimiminenkaan ei paljoa sekaannuksia aiheuta. Perinnetietoutta sanan parhaassa merkityksessä.

Suomen paras perinnetietoista skata soittava yhtye The Valkyrians pisti sitten ne jalat todelliseen liikkeeseen. Pääasiassa iloinen ja riehakas, toistakymmentä kappaletta tarjoillut setti oli juhlaa alusta loppuun - bändillä oli selkeästi hauskaa ja omien biisien ohella kuultiin aimo annos lajityypin klassikoita. Rakkauslauluja tanssijaloille.

Yhtyeen oman lemmikin Two-Twonen ohella kuultiin mielestäni muutamakin styge rocksteadyä ja tottakai myös Wailersiä. Hämeenlinnasyntyinen kosketinsoittaja Mr. Moonhead rikastaa hyvin yhtyeen bassolla, rummuilla ja kitaralla nytkyvää menevää keitosta, Angsterin laulutapa on mukavan persoonallinen. Hyvällä hengellä hytkyttiin ja huonojen juttujen heittely, eturivin kättelyt ja huudattaminen jatkui biisistä toiseen. The Beat-versiointi Rankin´ Fullstop, Wailersin Hooligans sekä I Don´t Wanna Go Home jäivät ehkä parhaiten mieleen. Tanssi jatkui kyllä ekoista tahdeista lähtien, joillakuilla jopa ilman paitaa.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo