04.10.2006
Tavastia/Helsinki
Vuonna 1986 perustettiin kolme merkittävää yhtyettä: Oulussa Radiopuhelimet, Joensuussa Kumikameli ja Tallinnassa J.M.K.E. Kun siis kukin näistä yhtyeistä täyttää nyt 20 vuotta, juhlistettiin tätä tapausta Tavastialta startanneella yhteisellä minikiertueella Oikeesti ilkeetä 60
v. – nimi, joka kuvaa ainakin illan suomalaisyhtyeitä paremmin kuin hyvin.
Illan avanneen J.M.K.E.:n aikana Tavastialla nähtiin vanhojen punkkarien kokoontumisajot: harvalukuinen, mutta varsin innokas yleisö oli miesvoittosta ja normaalia iäkkäämpää. Bändin simppelin reipas punkrokki lämmittelikin lauteita mainiosti - puhumattakaan Villu Tammen humalaisen hömelöstä käytöksestä ja sympaattisen puutteellisesta suomen taidosta, ja käheistä naislaulajista. Vanhojen hittien Tere perestroika ja Külmale maale seassa kuultiin uuttakin tavaraa, ja hauskoja herkkuja kuten tulkinta Juice-biisistä Eesti (on my mind). Raivoisien encore-huutojen seurauksena Tamme saapui valittelemaan, ettei oikein muista mitä biisejä heillä enää olisi soitettaviksi, mutta yleisö kyllä muistutti.
Toppo Koposen johtama Kumikameli lie Suomen vittumaisimpia yhtyeitä, mitä
tulee yleisön ottamiseen. Kaikenlaiset huutelut ja lähestymisyritykset saivat tylyn vastaanoton, ja yhtye soitti keikan läpi omien nuottiensa mukaan. Uusimmilta levyiltä kasattu biisilista herättikin nurinaa
vanhemmissa faneissa. Pettymykseksi keikkaa on silti vaikea kuvata, niin raivokasta ja saumattomaksi hioutunutta bändin yhteissoitto on. Kumikamelin levyille on punkin rinnalle jo pitkään tehnyt tuloaan
metallinen sointi, ja nytkin pari biisiä koostuivat silkasta hevimätöstä. Myös Topon käyttelemä Korg-syntikka lisäsi musiikkiin kivaa pikkuvivahdetta.
Radiopuhelimien pohjoinen hulluus olikin sitten omaa luokkaansa, ja verrattuna kahteen edelliseen yhtyeeseen oli "taiteellisuus" kirjoitettu heidän esiintymiseensä J.A.Mäen kokoisin kirjaimin. Hysteerisen pogoamisen lisäksi hän muun muassa vaelsi ympäri yleisöä, ja makasi lavalla pitkin
pituuttaan. Mutta jos oli Kumikamelin yhteensoitto tiukkaa, niin sitä oli kyllä Radiopuhelimienkin. Hetkin yhtye kuulosti äärimmäisen timmiltä funk-bändiltä, joka tanssittamisen sijaan pyrki hypnotisoimaan yleisönsä. Ja onko tämä nyt ihme, sillä yhtyeen rumpalia, yrmyilmeistä Jyrki
Raatikaista, pätevämpiä kompittajia ei Suomesta liikaa löydy. Pogoamisen sijaan tämä keikka menikin enemmän tätä ällistellessä, mutta pahakos tuo.
Teksti ja kuvat: Mikko Heimola