Mental Alaska

Jälleen pienen tauon jälkeen elpyvä haasteellisemman musiikin iltama Mental Alaska aloitti aktiivisen syksynsä belgialais-teemalla. Ennakkotiedoista poiketen lavalle nousi kaikkiaan kolme eri belgi-kokoonpanoa ja vielä lisäksi yksi kotimainen. Teemat vaihtelivat riehakkaasta rumpu-kitara-mätkeestä uneliaaseen hypnojunnaukseen. Väkimäärä ei ollut kovinkaan iso, mutta toisaalta tiistai-ilta ja melkoisen tuntemattomat esiintyjät ovat yhdistelmänä sellainen, etten ainakaan itse ollut asiantilasta kovinkaan hämmästynyt. Tietysti pitkään tahkonneen Alaskan luulisi jo muodostaneen sellaisen vakikävijäporukan, jolla Vastavirtaan saataisiin edes hiukan täydempää. Ehkä Mentalistit eivät ole vielä heränneet syysaktiivisuuteen?

Homman aloitti koneilla utuilleen miehen ja sähkön kautta kulkevaa kannelta näppäilleen neidon muodostama Lovecrimes, joka junnaili utuisesti muutaman kappaleen verran. Pituutta musiikkimatkoille kertyi kuitenkin ennemminkin yli kuin vaille kymmenen minuuttia, mutta silti homma ei oikein tahtonut päästä sellaisille tasoille, joissa touhuun olisi tempautunut mukaan. Jos tuttuja olisi ollut enemmän, olisi keikka varmaankin tullut vietettyä kuulumisia vaihdellen.

Yhden miehen sähkökitara/shamanistinen laulu –tyyppinen bonusesiintyjä Ignatz suoriutui paremmin. Lattialla istunut herra vei mukanaan eikä junnaavaa matkailua häirinnyt edes taustalla kolissut pöytäjalkapallopeli. Kovin montaa kappaletta ei soittanut myöskään tämä belgi, mutta tutusti yksittäisillä vaelluksilla oli pituutta senkin edestä. Tiiliskiviä tai sarjakuvallisia juonenkäänteitä ei koettu, eikä Krazy Katiä lavalla nähty. Alussa hyvinkin kuulaasti tilutellut kitara nappasi lopussa hiukan säröäkin, mutta pääsääntöisesti homma eteni rauhallisesti.

Rauhallisuus ei sitten ollutkaan enää seuraavassa setissä läsnä. Mutta ensin täytyy antaa (jälleen) erityiskiitosta Mental-herra Artulle levyvalinnoista, joissa lastenlaulut kohtaavat noisen ja Leila K. saa seurakseen instrumentaalia hämyilyä. Jukka Kuoppamäkeä ja aasialainen versio Final Countdownista. Nerokasta.

Ihan kotimaan ja Helsingin asujaimiin kuuluvat veljekset Taneli ja Teemu Viljanen muodostavat kitaralla ja rummuilla operoivan duon nimeltä Aineettomaksi temperamentin. Kaksikon musiikki on jonkinlaista toisiaan täydentävää kaksintaistelua, jossa kitara murisee, särisee ja vinkuu ja rummut harppovat välillä hyvinkin luovia reittejä. Purkauksia ja virtausta. Energiaa ja aggressiota. Free jazzia ja noisea, mutta myös jotain muuta. Jaa mitä muuta? Sanokaapa se. Joka tapauksessa homma toimi ihan kohtuudella, vaikka todellista innostusta asiaan tuntui yleisössä osoittavan vain Arttu. Kyllähän tuota kuunteli ja seurasi ihan mielellään, vaikka soundit olivatkin melkoisen lujalla.

Homman päätti kolmas belgialainen esiintyjä Coarsebangor. Ennakkoon mainostetuista esiintyjistä Koboltenia ei nähty. Junnailun parissa operoineen yhtyeen täydensi tällä keikalla Artun rummuttelu, joka toi hommaan mukavasti hivenen elävämmän ja räiskyvämmän kuuloisia elementtejä. Instrumentteina käytettiin ainakin kitaraa ja miksattua lauluääntä. Hämyistä noisea ja viihdyttävää kummitusmaisemassa vaeltelua. Illan esiintyjistä yhtäkään en voi suositella perus popkaavan parissa viihtyvälle, sen verran paljon haastavuutta musiikissa oli. Ja kikkailua. Vaikka varsinaisia elämyksiä ei tällä kertaa tullutkaan vastaan, avasi Mental Alaska syyskauden ihan viihdyttävästi. Yhtäkään esiintyjää en edes harkinnut pakenevani terassin puolelle.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo