Värttinä

Värttinän tämän vuoden kiertueaikataulussa on parisenkymmentä Suomen keikkaa, mutta näistä vain kaksi klubiympäristössä. Muuten yhtye kiertää konserttisaleja ja kulttuurikeskuksia. Tämä on ymmärrettävää, sillä uusimman Miero-levyn materiaalin pohjalta laadittu setti soveltuukin parhaiten tällaiseen ympäristöön, missä yleisö voi istua rauhassa paikallaan ja keskittyä nauttimaan taidokkaasti sovitetuista ja esitetyistä kappaleista.

Pieni sääli kuitenkin on, että tässä jää hyödyntämättä Värttinän kova potentiaali keikkojen heittämiseen myös rock-ympäristössä. Virgin Oilissa esiintynyt yhtye soitti kaksituntisen setin, johon kuuluivat lähes kaikki Mieron kappaleet, tilkittynä pääasiassa poiminnoilla tätä edeltäneiltä Ikiltä ja Ilmattarelta. Vain muutama vanhempi laulu pääsi mukaan, Selenikolta Kylä vuotti uutta kuuta sekä illan päätösbiisi Seelinnikoi, ja loppusetistä kuultiin myös Vihma-levyn loistava Laulutyttö. Kahden viimeksi mainitun luontevan energian rinnalla uudempi räväkkä materiaali, kuten Nahkaruoska ja Riena, kuulosti hieman väkinäiseltä.

On myönnettävä, että iso osa yleisöstä ei näyttänyt tästä häiriintyvän, vaan tunnelma salissa oli varsin hyvä. Myöskään yhtyeen suoritus ei jättänyt toivomisen varaa. Soittajat pääsivät jammailemaan kahden biisin verran ilman laulajia, ja Susan Aho ja Johanna Virtanen esittivät molemmat yhden kappaleen soolona. Ehdottomasti parhaimmillaan yhtye oli kuitenkin kaikkien esiintyessä yhdessä. Mari Kaasisenkaan performanssissa ei mitenkään näkynyt hänen viimekuinen synnytyksensä.

Täyttä salia Värttinä ei silti onnistunut vetämään. Yhtye on toki rock- ja klubiväen parissa oudon linnun asemassa, mutta asia olisi korjattavissa heidän arsenaalistaan jo valmiiksi löytyvillä aseilla. Tarvitaan vain aktiivista keikkailua sopivissa paikoissa niitä varten kasatuilla seteillä.

PS. Helsinkiläisten kannattaa laittaa Virgin Oil Co:n keikkakalenteri aktiiviseen seurantaan, sillä se ei kotimaisessa tarjonnassa jää juurikaan jälkeen Tavastiasta ja Nosturista. Puitteiltaan paikka on selvästi näitä sliipatumpi, mutta salin kulmassa oleva lava ja lähelle sitä tuleva parvi ovat erinomaisesti sijoiteltuja. Pientä kilpailua keskustan ykköskeikkapaikan asemasta onkin jo toivottu.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola