Pitkä kuuma kesäklubi: Dälek (Usa), Pedigree (Viro)

"You´re here for Dälek!" nostatti Pedigreen vokalisti Holden "Bonne" Laamann yleisöä heidän viimeisen biisinsä päätteeksi. Mielessä kävi, mahtoiko kyse olla vittuilusta, sillä sali oli tässä vaiheessa lähes tyhjä. Sääli, sillä lämmittelijäkin olisi kyllä ansainnut osansa huomiosta. Ennakkokuvaukset olivat hieman pettäviä, sillä live-Pedigreen industrial oli paljon kepeämpää ja tanssittavampaa kuin olin antanut itselleni kertoa.


Illan pääakti houkutteli onneksi saliin sen verran yleisöä, että vaikutelma autiudesta katosi. Silti turhan harvalukuinen joukko oli paikalla nauttimassa, kun duoksi kutistunut Dälek esitteli näkemystään siitä, mitä hiphop on. Bonnen heitto oli sentään mitä ilmeisimmin hyvässä hengessä esitetty, sillä koko Dälekin setin ajan hän heilui itse posseineen aivan lavan edustalla. Keikka näytti muutenkin kiinnostaneen enemmän raskaan musiikin ystäviä, sillä bändipaitarintamalla edustettuina olivat Toolin, Godfleshin ja Nine Inch Nailsin kaltaiset yhtyeet.


Godflesh ei ole lainkaan huono vertailukohta Dälekin musiikille, sillä MC Dälekin sujuvan mutta ei mitenkään poikkeavan räppäyksen tueksi taiottu kirskunan ja biittien muuri muistutti joistain tämän industrial-pioneerin töistä. Tästä vastannut Oktopus päästi sen läpi vain raskaasti prosessoituja, kaiutettuja sampleja, jotka tuntuivat tulevan jostain kaukaa. Tämä voi kuulostaa siltä, että Dälekin musiikki olisi lähinnä rokkipoliisi-possessa nautittavaa - eiei. Ennemmin oli vaikea päättää, tanssiakko vaiko moshata, kun vetoa tunsi molempiin suuntiin. Koko keikan jälkipuolisko meni minulta näissä merkeissä hypnoottisen keskittyneenä, niin että kun soitto viimein lakkasi, saattoi vain pyöritellä päätään ja ihmetellä, joko se on ohi.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola