Mercury Rev (USA)

Tampereen Klubi täyttää viisi vuotta ja juhlistaa asianmukaisesti. Yksi juhlaviikon kulminaatiopisteitä oli jo 80-luvulla New Yorkin Buffalossa Yhdysvalloissa perustetun pop-yhtye Mercury Revin perjantai-illan keikka. Klubin uuteen ilmeeseen kuuluvien aikaistettujen keikka-aikojen mukaisesti illan ainoana aktina kuultu viisikko nousi lavalle jo vähän jälkeen kymmenen, jolloin runsaslukuinen juhlakansa oli jo löytänyt tiensä sisälle.

Vanhahtavan videoshown saattelemana viisimiehinen bändi asteli lavalle. Yhtyeen selkeä johtohahmo on välillä kitaran ja pianon äärellä viipynyt Jonathan Donahue, jonka persoonallinen, unenomainen laulu tarjoili illan hehkuvimman esityksen. Laulun asema ei vaarantunut oikeastaan kuin muutamissa psykedelia-kliimakseissa, joissa Grasshopperin kitara yhdessä Adam Snyderin koskettimien ja Donahuen wurlitzerin kanssa alkoivat kasvattaa lonkeroita innokkaasti mukana heiluneen yleisön niskaan.

Keikan upein nyanssi seurasikin yhtä kiivainta puristusta, kun heti seuraavaksi liikkeelle lasketun slovarin Tonite It Shows dramaattisen hauraasti hymyävä irtonaisuus sai Donahuen poseeraamaan ja liikehtimään, selkeästi antautumaan musiikille. Vain se kukkapuska sieltä takataskusta puuttui... Säröllä varustettu samankaltainen kaava osoitti toimivuutensa myös Tides Of The Moonin aikana.

Ainakin innostusta ja työmoraalia tuntui amerikan ihmeillä riittävän. Kuulemma kahden tunnin Tavastian shown jälkeen Klubillakin päästiin lähelle samoja mittoja, neljän biisin encorella ja kaikkea. Ehkä noin kymmenes herkistelypuolen keinunta Spiders And Flies alkoi jo olla sellaista herutusta, että... Pitää olla todella nirso, jos tuosta keikasta jäi jotain muka puuttumaan! Vaikuttavaa, edelleen innostunutta, valloittavaa ja kaikesta mahtipontisesta melodian kaarestaan huolimatta sievää. Kovasti tuntui bändi itsekin nauttineen esityksestään ja suomalaisten fanien innostuksesta.

Ja sitten. Tuttu kuvio tuntui toistuvan: Jono oli narikalle melkoinen heti keikan jälkeen. Silti paikalle jäi sen verran hyvin porukkaa, että Klubin aikataulu-uudistus tuntuisi toimivan. Ainakin ihan kohtuulliselta alulta vaikutti. Ehtiihän sitä pämpätä sitten keikan jälkeenkin... Lavan viereen siirtynyt deejii-koppi on myös hyvä juttu, pitäähän sitä levynkääntäjänkin nähdä mitä lattialla tapahtuu. Se miten tornista mennään toiveita esittämään, jäi minulle vielä aika hämäräksi.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo