06.09.2006
Wacken Open Air on kuluneiden seitsemäntoista vuoden aikana saavuttanut vankkumattoman aseman eräänä Euroopan tärkeimmistä metallifestivaaleista. Pienestä ulkoilmakonsertista valtaisaksi mammutiksi kasvanut tapahtuma vetääkin tätä nykyä paikalle kymmeniä tuhansia festarivieraita. Nämä pääosin mustaan pukeutuneet massat täyttävät aina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna piskuisen Wackenin kylän tienoot, ja muutaman päivän ajan paikka muistuttaakin lähinnä suurta muurahaispesää.
Armageddon Over Wacken – Live 2005 keskittyy nimensä mukaisesti vuoden 2005 festivaaliin, jolloin säät olivat ennätyksellisen heikot – kiitos jatkuvien sateiden, jotka muuttivat festivaalialueen yhdeksi suureksi mutakentäksi.
Tupla DVD:n ensimmäinen kiekko nivoo festivaalien järjestämisestä ja yleisistä fiiliksistä kertovan dokumentin sekä pitkän konserttielokuvan yhteen melko onnistuneesti. 171 minuutin mittainen järkäle pilkotaan osiin, kun raskaan runttauksen väliin tarjoillaan tunnelmapätkiä festivaalien eri puolilta, sekä hyvä määrä lyhyitä haastattelupätkiä. Haastatteluissa ei tosin ylletä juuri pintaa syvemmälle, sillä jokainen kuultava keskittyy lähinnä kehumaan festivaalien yleistä tunnelmaa – vähempikin toisto olisi tässä kohdin jo riittänyt. Ainoastaan Wackenin pormestarin, sympaattisen oloisen vanhan herran, puhe erottuu massasta jotenkin edukseen. Jälkimmäisellä DVD:llä keskitytään vuorostaan pelkkään asiaan ja kakkoskiekon 129 minuuttia vietetäänkin tiiviisti musiikin parissa, kun 22 tiukkaa livepätkäisyä iskeytyvät tiukassa jonossa otsalohkoon. Kappaleet on tosin nivottu nyt niin kiinni toisiinsa, että iso osa välispiikeistäkin on jäänyt leikkaamon lattialle. Muutamaan otteeseen kipale vaihtuukin niin lennosta, ettei muutosta välttämättä edes huomaa, ellei satu jatkuvasti seuraamaan ruudun tapahtumia silmä kovana.
Musiikillinen anti on siis melkoisen mittava, löytyyhän tuplalta yhteensä 56 tasokasta livetallenetta sekä pitkä Accept medley, mutta esiintyjälistan tietyt puutteet pistävät tästä huolimatta väistämättä silmään. Syystä tai toisesta suuret yleisömagneetit Nightwish, Machine Head, Hammerfall ja Within Temptation loistavat poissaolollaan ja Kreatorinkin osuus on todella pikainen. Kaksi lyhykäistä biisin pätkää, joista toinen on vielä sabotoitu suht turhalla puolen minuutin haastattelulla. Isojen lavojen isommista nimistä Obituary, Overkill, Candlemass sekä Samael ovat sentään jokainen edustettuna kahdella kappaleella ja saksanmaalla jonkin sortin suosiota nauttivat Axel Rudi Pell sekä Morgana Lefay ovat myös saaneet kumpainenkin listoille kaksi biisiä. Edguy, Stratovarius ja Apocalyptica viivähtävät myös ruudulla yhden raidan ajan, mutta yllättävän ison osan ajasta saavat pienen lavan ja teltan puolella esiintyneet bändit.
Festivaalien sateista ja suhruista säätä korostetaan halki tuplan muutamalla tehokkaalla kikalla. Ensinnäkin kuva on saatu vihertämään reilusti, joko erikoislinssien käytöllä tai materiaalin reilulla jälkimuokkauksella. Tämän efektin ansiosta kaikki vaikuttaa hieman kostealta (mikä on siis ihan osuva vaikutelma) ja kuvan harvat puhtaan kirkkaat osat muuttuvat usein lähes loistaviksi. Myös kuvan rakeisuus yltyy useissa kohdin melkoiseksi. Tehokeino jaksaa alkuun viehättää, mutta viiden tunnin annoksena se menettää voimansa. Käytössä on ollut pieni armeija kameramiehiä, minkä ansiosta lavoja ja niillä patsastelevia staroja pääsee tarkastelemaan miltei kaikista mahdollisista kulmista.
Ääniraidaksi voi valita joko aina toimivan stereon, tai kotiteattereissa paremmin potkivan 5.1 dolby digitalin. Äänen laatuun on kiinnitetty myös ilahduttavan paljon huomiota. Kuvasuhde on kummallakin kiekolla jatkuvasti 16:9. Tekstityksen voi ainoastaan kytkeä joko päälle tai pois, mikä tarkoittaa lähinnä haastettelujen tekstittämistä joko saksasta englantiin, tai päinvastoin. Bonuksena tarjotaan edellisten vuosien dvd-trailerit, sekä vähän muuta pientä kivaa. Tekniseltä puolelta tarkasteltuna kyseessä onkin tasokas julkaisu, eikä taiteellinenkaan osuus jätä juuri toivomisen varaa. Tuplaa voi suositella varauksetta kaikille kunnon festareista pitäville metallipäille, heille jotka haaveilevat matkasta metallin todellisille suurmarkkinoille, sekä niillekin joita festivaalireissu ei sattuisi vähempää kiinnostamaan.
Mika Roth
