31.08.2006
Johnny Kniga 2006
Aikana jolloin Suomen ainoasta Eurovision -laulukilpailun voittajasta tehdään kirja muutaman kuukauden sisällä, myös rockin mammuteista kertovat kirjat ovat erittäin tervetulleita. Nicholas Schaffnerin Pink Floyd –kirja ilmestyi ensimmäisen kerran jo 90-luvun alussa, mutta koska bändi on porskuttanut eteenpäin ja fanit ovat päässeet todistamaan yllättäviäkin vetoja, on päivitys ollut paikallaan.
Schaffner aloittaa kirjan pienellä minielämäkerralla, joka ei tässäkään välttämättä ole pahitteeksi. Monien nimimuutosten kautta Pink Floyd aloitti toimintansa 60-luvun psykedeliahuuman keskipisteessä. Syd Barrettin johtamana valo-, ääni- ja feedbackinstallaatio alkoi hitaasti niittämään mainetta Lontoon happopiireissä. Muutaman hitin jälkeen bändin sisäiset ristiriidat alkoivat tulla enemmän esiin, Barrettin vajotessa hitaasti omaan hulluuteensa ja happokoomaan. Kitaran varressa Barrettin korvasi hänen vanha ystävänsä David Gilmour ja bändi lähti Roger Watersin johdolla kapuamaan helpompaa tietä kohti poptähteyttä. Muutaman albumin jälkeen Floyd sitten täräytti jättipotin levyllään Dark Side of the Moon, joka on myyntitilastoissa maailman menestyneimpiä albumeja ja myös kriitikoiden ylistämä. Levystä tuli Watersin Floydille sama mitä debyytti Piper at the Gates of Dawn oli Barrettin Floydille – ehdoton kliimaksipiste. Dark Siden jälkeen Floyd jatkoi muutaman tasaisen hyvän albumin ja massiivisen The Wallin avulla. Kokonaisvaltaisen The Wall -albumin, -kiertueen ja -elokuvan jälkeen bändi levytti vielä yhden levyn ennen hajoamistaan. Vaikka bändi hajosikin ja pääbiisintekijä Waters jätti bändin, jatkoi yhtye porskuttamista Gilmourin johdolla. Schaffner kuljettaa bändin tarinan aina tähän päivään asti ja kertoo kaiken olennaisen Floydin historiasta. Tämän jälkeen mietityttää miksi jatkaa eteenpäin.
Syy jatkaa lukemista on Schaffnerin teksti. Varsinkin alkupään tapahtumat ovat erittäin mielenkiintoisia. Pitkälti siksi, ettei muissa Floyd-lähteissä ole kuvailtu niitä näin rikkaasti. Tapahtumapaikkana toimii vuoden -67 kesä ja Lontoo. Summer of love ja lapsenkengissä oleva psykedelialiike luovat mielenkiintoiset puitteet bändin perustamiselle. Yli-inhimilliset keikka-aikataulut ja hermoja raastavat show´t, joissa gongia pommitetaan perunoilla ja vahvistimeen kytketyllä sahalla sahataan puuta, muistuttavat erittäin toisenlaisesta Floydista kuin mikä tänä päivänä muistetaan. Kirjassa vilahtelevat niin pakettiauton takaosassa kondomeja leikkelevä roudari kuin Barrettkin joka syöttää kissalleen happoa. Puhumattakaan ajan muista muusikoista jotka eivät voineet välttyä ”tajunnanlaajentamiseen” tarkoitettujen apuvälineiden käytöltä ja heidän anekdooteistaan.
Virallisten diskografioiden lisäksi loppuun on asetettu muutama lista lisäämään mielenkiintoa ja trivian vuoksi. Kyseiset listat ovat erittäin subjektiivisia ja epäilen että niihin tulee koskaan palattua faktan tarkistamisen takia. Siitäkin huolimatta kirjan pariin kyllä saattaa palata uudelleen. Schaffnerin eduksi on nimittäin sanottava hyvän tekstin kirjoittaminen. Sen lisäksi että Schaffner on ammattitaitoinen, hänestä paistaa fanius. Teksti vilisee pieniä viittauksia Floydin biiseihin ja levyn nimiin joita fanit voivat bongata. Muutama saattaa kadota käännöksessä, mutta nekin on huomattavissa, esim. Watersin soololevy ”liftaamisen hyvät ja huonot puolet” on ujutettu tekstiin melko huomaamattomasti.
Kirja soveltuu kuitenkin myös niille, jotka eivät bändiä entuudestaan tunne. Pelkästä sisäpiirivitsistä ei ole kyse. Kirja pitää hallussaan ja kuvailu on sujuvaa. Liian usein törmää journalistien kirjoittamiin musiikkikirjoihin, jotka sortuvat suoraan faktojen lateluun. Pink Floydin odysseia ei onneksi tähän sorru. Hyvä teksti piti lukemisen mielenkiintoisena. Parasta antia kirjassa ovat varmaankin 60 –luvun lopun happopiirit ja psykedelialiike. Floydin jälkivaiheista on sitten tietoa enemmän muuallakin. Suosittelen Pink Floyd -faneille, niille jotka haluavat tietää lisää, sekä 60-luvun psykedeliasta ja Lontoon kulttuuripiireistä kiinnostuneille. Pink Floydin odysseia on nimensä mukaisesti tarina pitkästä matkasta. Matkasta, jonka tekoon ei välttämättä olisi pitänyt mennä niin kauan kuin siihen meni, mutta lopulta bändi pääsi päätepisteeseensä.
Teksti: Otto Kylmälä, kuva: www.allmusic.com
