05.04.2002
Semifinal/Helsinki
Oli taas Limusiiniklubin aika. Tällä kertaa lavalle asteli kaksi trioa, hilpeä Harry Hunks ja eroottisesti latautunut Black Audio. Semifinal täyttyi tasaisesti ja kun Harryt korkkasivat lavan, ei yhtyeen tarvinnut kärsiä yleisön puutostilasta. Harryt soittivat hyvän keikan! Humisevan hyväntuulinen poppi upposi yleisöön kuin kuuma veitsi voihin tai kuin titanic tyrskyihin. Välillä haettiin sävyjä niin punkista kuin kantristakin. Rummut, koskettimet ja laulajakitaristin valloittava hymy aloittivat hyvän biletyksen ja Semi oli myyty. Vieressäni seisoskellut neitokainen vertasi soitantoa Weezeriin, ja hetkittäin yhdyin tähän näkemykseen. Luonnollisesti pakolliset: ”ostakaa tuorein ep” –myyntipuheet kuultiin, keikoilla myynti kun on pienillä bändeillä hyvä markkinointikeino. Hyvää menoa!
Roudaustauon jälkeen lavan valloitti kaksi kolmasosaa Black Audiosta. Kitaristi Antti ja efektivelho Vesa viihdyttivät meitä muutaman biisin verran, joiden aikana saatiin miksaajakin hereille ja volyymiä laulumikkeihin. Jo alussa bändin haastava elektronica sai valmiiksi lämmitellyn yleisön liikkeeseen, mutta bileet alkoivat toden teolla kun yhtyeen nokkamies Ville asteli lavalle, tällä kertaa ilman stetsonia, mutta yhä reiskoilla varustautuneena. Villen lavashowssa on mallia monelle, miehen eläimellinen vetkuilu sopii saundiin kuin nenä silmään ja loputkin unihiekat karisevat yleisön silmistä. Move that body!
Audio oli vedossa. Biiseistä kuultiin ainakin Louisiana, Someone Else To Blame, Kalashnikov ja Elvis Callin’... ja yleisö riehaantui. Loistoautoklubin perinteiseen tyyliin saimme nauttia myös yhtyeiden yhteisestä performanssista. Yhteissetissä runnottiin Ypö-viittä lyhyesti ja ytimekkäästi. Hiki tuli ja meno maistui. Kuten taistelutoverini kommentoi, eturivin tunnelma oli kuin hirvipeijaisissa.
Ilkka Valpasvuo
