Madonna (Usa)

Popin kiistaton kuningatar Madonna esiintyi sunnuntaina 13.8. uuden kotipaikkansa Lontoon Wembley Areenalla. Konsertti oli järjestyksessään jo kuudes Wembleyn keikka tällä Confessions-kiertueella. Kaiken kaikkiaan konsertteja on kahdeksan kappaletta huipentuen ”Madgen” syntymäpäiviin (16.8).

Wembley Areenalle mahtuu noin 10 000 ihmistä, joten odotettavissa oli ihan mukavan intiimi tunnelma ja hyvä näköyhteys itse Ikoniin. Terroristeista huolimatta ovella turvatarkastukset olivat minimissä eikä ruuhkia syntynyt.

Sisällä myytiin isolla rahalla Madonna -t-paitoja, mukeja, rintanappeja, lippalakkeja ja kiertuekirjoja. T-paita oli pakko ostaa, vaikka pelkkä pääsylippu oli jo kustantanut huimat 256 euroa! Katsomoon sai viedä juomia ja pieniä kameroita. Yleisö koostui lähinnä nuorista ja vanhemmista aikuisista, kännisiä teinejä ei näkynyt yhtäkään.

Klo 20.50 valot sammuivat kokonaan ja katosta alkoi hitaasti laskeutua iso discopallo. Sen määränpää, emoasema oli sijoitettu nuolen muotoisen ”runwayn” päätyyn yleisön keskelle. Oma istumapaikkani oli toisen haaran kohdalla, varsinaisen lavan vieressä, mutta näkyvyys oli hyvä joka suuntaan. Discopallo avautui viipaleina kuin appelsiini ja sisällä seisoi – Madonna. Pukeutuneena ratsastaja-asuun. Mustan ratsastusasun lisäksi Madonnalla oli musta harjas ponihäntänä ja raippa, jolla tanssijapojat saivat kyytiä ensimmäisen raidan, Future Loversin tahtiin. Future Lovers muuntui (vähän liiankin) kätevästi Donna Summerin I Feel Loveksi. Toinenkin biisi oli uudelta Confessions On A Dance Floor-levyltä, Get Together.

Tämän jälkeen Madonna siirtyi lavan toiseen haaraan, jonka päätyyn oli nostettu tolppa ja satula. Satula muistutti lähinnä hammaslääkärin tuolia ja sinne laulajatar kiipesi temppuilemaan ja kiehnämään. Like A Virgin oli vuorossa.

Uuden levyn 12 kappaleesta kuultiin seuraavan kahden tunnin aikana peräti 10. Vanhoja superhittejä mukaan mahtui muutama. Useat tosin lähes tuntemattomiksi sovitettuina. Like A Virginin lisäksi kuultiin Music, Ray Of Light, La Isla Bonita, Erotica, Lucky Star sekä Live To Tell, jonka Madonna esitti ristille naulittuna orjantappurakruunu hiuksillaan. Paljon kohua tämä konsertin osuus on herättänyt, mutta eipä tuo nyt kovin shokeeraavaa ollut.

Tekniikka pelasi, screenit olivat mahtavia, valot upeita, Madonna kaunis ja hyväkuntoinen, tanssijat ammattilaisia, bändi hajuton ja mauton, mutta toimiva. Kiertueen pohjana oleva Confessions On A Dance Floor on Madonnan parhaita levyjä. Silti jotain jäi puuttumaan. Konsertin sijaan olinkin joutunut musikaaliin tai sirkusesitykseen.

Kaikki toimi liian hyvin ja jouhevasti. Uuden levyn kappaleet soitettiin yksi yhteen kopioina eikä niitä tai muitakaan kappaleita sen koommin esitelty tai kommentoitu. Show oli kliininen ja steriili eikä etäinen Madonna juurikaan ottanut kontaktia yleisöön. Muut bändin jäsenet vielä vähemmän. Kokoonpano oli tosin kutistettu minimiin: lavalla nähtiin vain rumpali, kosketinsoittaja, kitaristi ja kaksi taustalaulajaa. Aito amerikkalaisen popparin tavoin Madonna otti kantaa asioihin, mutta vain kuvilla. Screenillä välähtelivät niin Bushin kuin Blairinkin kasvot. Miksi, sitä en tiedä. Sanallisesti Madonna otti kantaa vain yleisön tupakoimiseen.

Hung Up oli illan viimeinen kipale. Kun se päättyi, poistui Madonna taustajoukkoineen sanomatta sanaakaan tai tulematta takaisin encoreita varten. Valot syttyivät. Esitys oli päättynyt. Muistoksi jäi nippu valokuvia, omaisuuden maksaneen lipun kantaosa, t-paita sekä kiertueilmapallo, joita pudotettiin katosta rekkalastillinen Hung Upin aikana. Metroon en mahtunut, joten kävelin hotellille. Madonna varmaan matkasi helikopterilla Kensingtonin kotiinsa kaupungin toiselle puolelle.

Teksti: Minna Auvinen, kuvat: Jari Luomi