Enid: Gradwanderer

Code666

Saksalainen Enid on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus, vaikka Gradwanderer on jo ryhmän neljäs pitkäsoitto. Niinpä bändin rohkeasti musiikillisia raja-aitoja urakalla kaatava, etäisesti metallin sukuinen musiikki onnistui yllättämään minut täysin, eikä tuo yllätys ollut mitenkään ylitsevuotavan positiivinen. Enidin ennakkoluulottoman kokeileva ja eri tyylejä kursailemattomasti yhdistelevä musiikki tarjoaa kuulijalle melkoisen haasteen. Levyä on kerta toisensa jälkeen totta tosiaankin kuunneltava, jotta teutonien aatteet ja ideat avautuisivat edes jollain tavoin. Itselleni herrain kaikki oivallukset eivät tosin auenneet koskaan.

Kun neljäntenä soiva levyn nimiraita Gradwanderer esittelee metallisen keskiaika kuvauksensa heleän kauniin saksankielisen mieslaulun kera pöllähtää hilse päälläni kerta toisen jälkeen. Tähän asti käännöksiä enemmän sinfonisesta vähemmän sinfoniseen folk metalliin ollaan jo koettu useita, mutta tässä kohdassa hevoset karkaavat joka kerta ritareilta. Tulvallisen verran lisää vettä myllyyn tarjoaa lähes 16 (!) minuutin pituinen Die Seelensteine, joka kuulostaa siltä kuin joku olisi kääntänyt puolitosissaan Vesa-Matti Loiria saksaksi. Mitä vi**ua siellä studiossa on oikein touhuttu? Jotta elo ei kävisi levyä kuunnellessa tylsäksi tarjotaan loppupuolella ihmeteltäväksi vielä vaikutteita niin swingistä, bluesista kuin perinteistä kunnon 50’ rock’n’rollistakin.

Pyrin yleensä välttämään termiä sillisalaatti, mutta tässä yhteydessä sen käyttö on jo kansanterveydellisistä syistä pakollista. Hajanainen, aiheesta toiseen lähes hysteerisesti loikkiva ja eeppisyydessään paikon pahasti yliturvonnut, tätä kaikkea ja paljon muuta on Enid tällä uutukaisellaan. Kokeilut ovat aina hyvästä sillä uudistuminen sekä kehittyminen ovat ehdottoman tärkeitä mille tahanasa musiikkityylille, tosin nyt tulokset olisi ollut hyvä jättää lähinnä laboratoriohenkilökunnan tiedoksi. Enidille hatunnosta kokeiluhalusta, toivottavasti ensi kerralla myös lopputulos on yhtä visionäärinen.