Julkaistu: 07.05.2004
Arvostelija: Mika Roth
Code666
Carinou on vajaan vuoden ikäinen ruotsalaiskolmikko joka haluaa rajata musiikkinsa Negative metal –genren alle. Moinen ei vielä turhan tarkkaa kuvaa anna, mutta apuohjaimiksi tarjotaan vielä kuvausta ”perverssi mixaus elektro-poppia, black metallin ihmisvihaa ja kylmää ruotsalaista industrialia”. Ei mitenkään turhan kiteytetty mutta kieltämättä osuva tarkennus. Carinou painottuu näistä tekijöistä eniten electro-popin ja vähiten black metallin piiriin, sillä bändin kappaleet ovat pohjimmiltaan tarttuvia pop-ralleja joita on vain siellä täällä siunauttu lievillä metalli vaikutteilla.
Ryhmän perustajat Fredrik Söderlund, Maggie Elving ja Sofie Svensson eivät ole mitään keltanokkia. Söderlund omaa vakuuttavan ja pitkän black metal taustan, kun taas Elvingiä pidetään puolestaan yhtenä ruotsin parhaimmista electro muusikoista. Svenssonin osuus ryhmässä jää lauluun, jonka hän jakaa Söderlundin kanssa. Jälkimmäisen lauluääni on muuten melkoinen yllätys, sillä mies ei tarjoakaan mitään metalli mörinää vaan lähes puhdasta pop-vokalisointia.
Levy alkaa energisesti ja raikkaan vapautuneesti kun kolmikko Vivid, Purge ja Whore tarjoavat Carinoun parasta osaamista heti kärkeen. Rouheaa kitarointia kevyehkön säksättävän konematon päälle, ja mikä tärkeintä – kappaleissa riittää todellisia ykkösluokan koukkuja yllin kyllin. Alku on niin voimakas ettei sen tasolle enää missään vaiheessa myöhemmin ylletä, vaikka yritys välillä kovaa onkin. Liekö lyhyen historian vai minkä syytä, mutta tarvittavan korkeatasoisia kappaleita ei vain näytä löytyvän vielä riittävästi. Tämä latistaa kokonaisuutta viime metreillä ikävästi, kun uusia temppuja ei enää esitetä ja vanhatkin käyvät liian tutuiksi.
Bound on kaikista puutteistaan huolimatta säällinen päänavaus, joka antaa jonkin verran lupauksiakin. Toivottavasti Carinou kykenee tulevaisuudessa lunastamaan edes osan näistä lupauksista, potentiaalia näyttäisi ainakin tämän levyn perusteella löytyvän.