Julkaistu: 04.05.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Sumu
Mika Suonp��n ja Jussi Nevanp��n 90-luvun puolessav�liss� Massive Attackin ja Gallianon jalanj�ljill� liikkeelle l�htenyt musiikinluominen on edennyt huhtikuuhun 2004 ja debyyttialbumiin Tranquility. Massive Attack on edelleen vahvasti l�sn� nykyisess� Jussi �stermanin t�ydent�m�ss� triossa, samoin mausteita l�ytyy my�s esimerkiksi skandinaavisen koneellisen kokeilevasta leijuntapopista. a.m.aroman musiikkia voisi helposti soittaa akustisella kitaralla, soolo- tai trio –kokoonpanolla. Koneet tuovat kuitenkin mukanaan valtavan m��r�n syvyytt� musiikin tunneilmaisuun, silti trion soitto on nimenomaan kitara- ja pianomusiikkia koneilla, ei konemusiikkia kitaralla ja pianolla.
Levyn aloittaa rauhallisella pulssilla ja kiertelev�ll� huminalla Oh so you, joka kulkee hyvin MassiveAttack -maisella vaanivalla konerytmill� ja puhelaulukuiskauksella. Avausraidan perusteella yhtye joutuisi kantamaan ”Suomen Massive Attack” –leimaa niskassaan pitk��n ja hartaasti, onneksi levy kasvaa edetess��n omaper�isemp��n ilmaisuun. Strangeflowers jatkaa kyll� edelleen alun linjoilla, selke� kumarrus Karmakoman suuntaan. Kolmosraita Suffocate/Devastate tuokin sitten ilmaisuun herkemp�� ja pehme�mp�� otetta, en�� ei uhkailla vaan haaveillaan. Kappaleesta voisi tosiaankin h�vitt�� koneet kokonaan ja esitt�� sit� kauniina pianoherkistelyn�. Toimisi taatusti. Melkein Magyar Possen rauhallisempia hetki� Mikan komeaan lauluun ja Jussien s�r�kitaranostoihin yhdistelev� I Can Almost Hear Them Planning My Destruction on levyn mieleenj��vimpi� hittej�. Kiivaasti etenev� Circles t�ytyy my�s nostaa levyn huippuhetkien joukkoon, tummaa ja heng�stytt�v�� rytmi� ja efekti� yhdistettyn� alakuloisesti herkistelev��n lauluun ja osuvasti k�ytettyihin kitaramausteisiin.
Kun yhtye yhdistelee kuiskailua ja uhkaavasti sykkivi� pehmeit� biittej� Doubtsin tapaan, tulee Massive Attackin ja/tai Trickyn materiaali h�iritsev�sti mieleen, onneksi a.m.aroma osaa tehd� my�s Riotin kaltaisia rauhallisia huminoita suoralla laululla, ilman liikoja uhkakuvia. Puoless�v�liss� biisi kasvaa mainiosti kiivaampaan juoksuun, rauhoittuen lopputunnelmointiin. Laiskasti sykkiv� Today nostaa mieleen hieman The Smashing Pumpkinsin Adore -levyn aikaiset slovarit rumpukoneella, vaikkakaan ihan Corganin kaltaista melodiakyn�� Aamuy�n aromit eiv�t (ainakaan viel�) omista. Cashmeress� pid�n eniten suorasta laulusta ja biisin kauniista pianojuoksutuksesta, tuo kuiskailu edelleen h�iritsee mainituista syist�. Universe puolestaan j�� hiukan tyls�ksi vaaniskelevalla py�rteilyll��n, vaikkakin tuollainen alakuloisen haaveileva kuulaus putoaakin meik�l�isen korvaan hyvin. Sama hivenen positiivisempi kuulaus vakuuttaa paremmin p��t�sraita Croniesilla, kitaralla on paljon koneita isompi rooli ja laulu on selke� johtot�hti. Jos b�ndilt� syntyy lis�� p��t�sraidan ja Circlesin kaltaisia biisej�, olen taatusti kiinnostunut my�s aroman tulevista tuotoksista. Ja jos viel� hiukan p��st��n irti siit� Massivesta... Kaiken kaikkiaan todella positiivinen tuttavuus
Kommenttien keskiarvo:
No ulkomaat ainakin huomaa teid�t se on varmaa... tulkaa helsinkiin!