Kiila: Silmät sulkaset

Fonal Records

Kiilan uusi ja järjestyksessään toinen pitkäsoitto Silmät sulkaset vaatii avautuakseen kuuntelijalta huomattavasti keskivertoa levyjulkaisua enemmän aktiivisuutta, mutta Fonalin tuotoksen kyseessä ollessa, se ei ole varsinaisesti mikään yllätys. Ensinnäkin kuvataiteilija Jan Anderzénin askartelemien upeiden kansien avaaminen sinettiä rikkomatta vaatii jo työtä. Toiseksi itse musiikin avautuminen vaatii lukuisia kuuntelukertoja ja aktiivista korvien auki pitämistä. Onneksi levy paranee jokaisella kuuntelukerralla.

Ensimmäisellä Heartcore -albumilla (2001) Kiila oli vielä kaksimiehinen kokoonpano, mutta nykyään siihen kuuluu perustajakaksikko Sami Sänpäkkilän ja Niko-Matti Ahdin lisäksi Panda Loven kitaristina ja Office Buildingin kosketinsoittajana tutuksi tullut Juho Kaitajärvi, Cessnasta tuttu Sami Rouhento, muun muassa Avarus -kokoonpanossa vaikuttava Markus Mäki, Laura Naukkarinen ja Juri Puhakka. Levyllä vierailevat lisäksi viulistinero Pekko Käppi ja monesta eri yhteydestä tuttu Mental Alaska -mestari Arttu Partinen. Osa soittajista on entuudestaan tuttuja jo Kiilan livekeikoiltakin. Kokoonpanon kasvaessa on myös musiikillinen ilmaisu ottanut aimo harppauksen eri suuntaan, kuin mihin olisi debyyttilevyn perusteella osannut odottaa. Kiilan vinksahtanut vaihtoehtotaidepoppi on muuttunut eteeriseksi folkhenkiseksi maalailuksi, ja samalla laulukieli on vaihtunut englannista suomeksi. Uutta levyä kuunnellessa välillä käy mielessä Fonal -maestro Sänpäkkilän oma sooloprojekti Es, jolta myös on juuri tullut ulos uusi levy nimeltä Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys. Toinen mielessä käyvä verrokki on porilainen Kuusumun Profeetta folkeimmillaan ja kotikutoisimmillaan, ei se nykyinen kasarihevijyrä. Tosin Heartcoreltakin tuttuja elementtejä levyltä löytyy, esimerkiksi hiukan Holy Melancholy -kappaleen mieleen tuomaa hypnoottisuutta löytyy tältäkin julkaisulta. Nyt seikkaillaan kuitenkin selkeästi kansanmusiikkisävyisissä kuulokuvissa, ei niinkään vasemman laidan popkentällä.

Aloitusbiisi Kelmejä herättää etäisen mielikuvan islantilaisesta Sigur Rósista soittamassa akustisilla soittimilla epävireistä, mutta hienoa melodiaa. Seuraavaksi mantramainen Auringonlunta johdattaa kuulijan hypnoottiseen transsiin päähän tarttuvalla hokemallaan: Auringonlunta/ koko tää aurinkokunta. Kateet linnut kulkee kauniin melodian ja herkän laulun varassa, ja nousee koko levyn kohokohdaksi. Välillä heittäydytään improvisaation syövereihin, jonka jälkeen taas jatketaan matkaa eteenpäin kunnes Pysähtyneet planeetat sulkee onnistuneen levyn. Mystistä ja mukanaan vievää avantgardeheimomusiikkia, joka sulkee kuuntelijan sisäänsä. Upea ja erilainen, mutta ehjä äänimaisema pitää kuuntelijan otteessaan koko levyn keston ajan, ja saa sen tuntumaan kaikista impropyrähdyksistään ja soitinkokeiluistaan huolimatta teemalliselta kokonaisuudelta. Itse asiassa musiikki ei ole kaikessa poikkeavuudessaankaan kovin vaikeasti lähestyttävää, ja Lauran herkän kaunista ääntä kuuntelee enemmän kuin mielikseen.

Uudella levyllään Kiila ei ole se sama bändi, joka esittäytyi Original ja Free Will Is Hard To Kill -seiskatuumaisilla sekä Heartcore-albumilla, mikä oikeastaan on odotettuakin. Muuttumattomuus olisi ollut pettymys. Kokeilevuus ja ennakkoluulottomuus ovat ne eteenpäin vievät tekijät, jotka tekevät Kiilasta (ja muistakin Fonalin julkaisuista) odottamisen arvoisia seikkailuja. Levy on Fonalin tyyliin visuaalisesti komea ja musiikillisesti ulvilalaisen ennakkoluuloton ja kokeileva paketti. Silmät sulkaset on varsinainen mentaalinen keidas ja visuaalinen äänimaisema. Vapaata tahtoa on vaikea tappaa. Onneksi asia on niin, ja onneksi on olemassa Fonal Recordsin kaltaisia riippumattomia ja ennakkoluulottomia levy-yhtiöitä, jotka rikastuttavat elämiämme.