Circle: Guillotine

Ektro

Minulle tulee Circlestä aina mieleen yhtyeen ikimuistoinen keikka vuoden 1998 Down By The Laiturissa, jolloin suuri osa yleisöstä istui kuin yhteisestä sopimuksesta koko setin ajaksi seuraamaan huimasti velloneen valomeren tahdittamaa musiikkia. Tuon keikan ohella Zopalki on pysytellyt jo kauan yhtenä levyhyllyni järkkymättömistä kulmakivistä. Viime vuosien aikana en ole seurannut yhtyettä kovinkaan aktiivisesti, vaikka olenkin toki huomioinut että julkaisutahti on pysynyt aivan yhtä tiiviinä kuin ennenkin.

Guillotinen myötä Circleä muuttumattomuudesta ja tasapaksuudesta syyttäville tarjoutuu tilaisuus tarkistaa mielipiteitään. Muutosta on nimittäin kokeellisen Guillotinen myötä tapahtunut. Kokeellisella musiikilla on erityisesti rock-harrastajien keskuudessa negatiivinen kaiku, vaikka useat progressiivisen musiikin perinteestä ammentavat yhtyeet ovatkin tällä hetkellä huudossa. Mutta Guillotine ei edustakaan sitä sinfonista, "helppoa" progea vaan Einstürzende Neubautenin tai jopa John Cagen linjoilla kulkevaa kalketta. Muutamissa kappaleissa Circle on myös varsin leikkisällä tuulella. Suuri ero hypnoottisena tunnetun yhtyeen aikaisempaan tuotantoon onkin se, että osa toistuvista kuvioista ei ole tällä kertaa uhkaavia vaan punoutuu miltei hellästi. Pitkät instrumentaalijaksot katkaisee välillä Kuusumun Profeetankin johtohahmon Mika Rätön yltiödramaattinen ääni, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä jäntevyyttä ja hortoilevaa äänitapailua.

Circlen taito luoda vahvoja tunnelmia on tallella. Guillotinen suurimmaksi ongelmaksi kohoaa kuitenkin se, että suuri osa tunnelmista on leikkisyydestä huolimatta kolkkoja. Määrittävimmäksi sanaksi nousee Circlen yhteydessä inflaation kärsineen hypnoottisuuden sijasta junnaavuus. Teollisen karut äänimaisemat tuovat mieleen näyn, jossa yksityissellin asukki tapailee kahden neliön koppinsa lattiaa sinne tänne hermostuneesti, tietäen itsekin että liikeestä huolimatta matka ei etene. Kappaleista vallankin Teräskylvyn painostavuus on melkein jo liikaa. Toisaalta taas Alta Rautatammien soljuu kuin keväinen puro. Tokihan Circle leikittelee riitasoinnuilla tarkoituksellisesti, mutta kovinkaan antoisa kuuntelukokemus Guillotine ei ole.