Ratas: Pisaroina ilmassa

Pajularecords

Sysmä -lähtöisen Ratas -trion huhtikuun puolessavälissä julkaistu debyyttipitkäsoitto Pisaroina ilmassa päättää ahkerasti keikkailleen yhtyeen ensimmäisen viisivuotiskauden. Viimeisen päälle hiotun levyn (Upeat kannet, hyvät soundit, tarkkaan harkittu biisikavalkadi, bonukset jne...) kappaleita on kuultu bändin aikaisemmilla levytyksillä vuoden 2000 Aikamatka -eepeen Kylmää -biisistä edellisvuotisen Ilmaa -eepeen Loistaa- ja Askelmilla -vetoihin. Laulaja-kitaristi-kansitaiteilija-biisinikkari Markku Kirveksen puhdas laulutulkinta ja sopivan säröilevä kitarointi yhdistettynä basisti Tomi Malinin ja rumpali Jakke Saarisen tahdinpitoon luo mukavan melodista suomenkielistä rokkitunnelmointia. Silti jotain kuviosta joko puuttuu tai siihen on annosteltu liikaa. Voisiko olla, että osa biiseistä on hiottu liiankin kliinisiksi? Päällisin puolin kaikki on kyllä kunnossa, mutta levyn ”analysoiminen” mielipiteensä muodostamiseksi vaatii normaalia enemmän syventymistä ja levyn perimmäiseen ”henkeen” ei tahdo päästä käsiksi kovallakaan kuuntelulla. Onko timanttia varten puristettu hiiltä liiankin kovaa, hampaat irveessä? Vai onko se vain oma kuuleva korvani, joka on käymässä kyyniseksi?

Mollisäröilevä ja vaaniva rokkirykäys Loistaa kiskaisee levyn vauhdilla käyntiin, albumin nimen tekstissään tarjoileva Et muutakaan jatkaa mollilla, kaihoisana ihmissuhdefilosofointina. Tuollainen suhteellisen rauhallisesti leijaileva alakuloinen rokkivaaniminen tuntuu kulkevan Rataksen punaisena lankana, kolmikko kulkee valitsemallaan tiellä itsevarmasti ja tyylikkäästi, mutta kuten tuli jo todettu, hivenen kliinisesti. Mitenhän lie keikkatilanteessa, kun pääsee kasvokkain tunnelmoimaan? Särösykkivä Mikä vaivaa tiukentaa tahtia, menevyys ja melankolia yhdistyvät kappaleessa osuvasti. Mainittu iäkkäämpi Kylmää tuo mukavasti katurokkimaista kiertoa kitarointiin, kappale puolustaa paikkaansa debyytillä hivenen muusta materiaalista poikkeavana tarttuvana ja duurivoittoisena menoraitana. Myös rauhallisesti syleilevästä Myrskystä on äänitelty jonkinlaista demoa jo vuonna 2002, joten voi sanoa debyytin tarjoavan mukavan läpileikkauksen Rataksen parhaista hetkistä vuosien varrelta. Silti levy toimii hyvin kokonaisuutena, vanhempi materiaali on valittu levyn teemaan sopivista pohjista. Myrsky onnistuu myös olemaan positiivisena tunnelmointina levyn koskettavinta osastoa. Molliraidoista tuota kiroamaani kliinisyyttä karistaa myös kaihoava Askelmilla rauhallisella tahdilla, sellaisena kiirettömänä hetkenä, jolloin aika pysähtyy siihen jäisille askelmille...

Vuoden 2001 Kuumaa laavaa -eepeeltä tuttu Viereeni jää jää hivenen välijollotuksen asemaan, kun taas varsinaisen setin päättävä Haihtuu ilmaan makoilee rauhassa vuoteessa pitkään, tuijotellen kattoon menneitä hetkiä pohtien. Piiloraitana (tai encorena) tarjoiltavan uneliaan kauniin akustisen slovarin Muistan lisäksi levyltä löytää vielä kaksi videota. Levyn kakkosraita Et muutakaan esitetään tuollaisen making of -tyylisen ratkaisun keralla, jossa Ratas valmistautuu kuvaussessioonsa ja sitten poseerataan... lopputulos näkyy mm. levyn bändikuvissa. Vuoden 2003 satoa oleva Lentävä poika -video puolestaan kuvaa klassista parvekkeen kautta karkuun -kolmiodraamaa mukavan suttaisella kuvalla Markun kitaroinnin soidessa teeveen lumisateen päällä. Ja vaikka vähän sattuukin Lentävän pojan parvekkeelta alastulo, niin ei muuta kuin arskat naamalle ja eteenpäin. Eli aika monipuolinen paketti on kyseessä bonusbiiseineen ja videoineen. Rehellisen ja melankolisen suomirockin ystävät löytänevät Pisaroina ilmassa –levystä ystävän ja pitää itsekin myöntää levyn olevan hyvä, vaikkakaan ihan timantiksi en sitä julista.