Julkaistu: 29.04.2004
Arvostelija: Jari Jokirinne
Sanctuary
Kuka muistaa vielä Feargal Sharkeyn, tuon 80-luvulla listoilla juhlineen ällöttävän popparin? No, ei se mitään, tärkeämpää on painaa mieleen aika jolloin Feargal yhtyeineen loi musiikkia, jota kuunnellessa ei tarvitse tuntea myötähäpeää vaan silkkaa nuoruuden ja kurittomuuden riemua.
Bändin nimi oli The Undertones, vuosi oli 1978 ja paikka Pohjois-Irlanti, tarkemmin sanottuna Derry. Kuten hyvin tiedämme, ei elämä tuossa uskonnollisten voimien ja vuosikymmeniä kestäneiden kahnausten värittämässä kaupungissa ole helppoa, eikä se sitä totisesti ollut 70-luvun loppupuolella. Ahdistuksen, sodan ja väkivallan sekaan syntynyt The Undertones oli äärimmäisen punk jo ennen kuin oli soittanut yhtäkään sointua. Tässä valossa ei tippaakaan yllätä se, että ensimmäisen singlen julkaistuaan The Undertones oli jo legenda. Tämä kappale, Teenage Kicks, ei ikinä ollut listoilla suuri hitti (se nousi parhammillaan sijalle 31), mutta se porautui tuhansien nuorten ja nuorenmielisten tajuntaan ennenkokemattomalla tavalla (mm. itse John Peel on ilmoittanut kyseisen kappaleen olevan se joka hänen hautajaisissaan soitetaan!).
Ja eihän siitä mihinkään pääse. Teenage Kicks on yhä sävähdyttävä punk-anthem, samaa tasoa Sex Pistolsin Anarchy In The U.K.:n, The Clashin London Callingin ja The Buzzcocksin Ever Fallen In Loven kanssa. Täydellisen sinkun varjossa muu tuotanto jää selvästi sivurooliin, mutta Undertonesin kutsuminen ”yhden hitin ihmeeksi” olisi silkkaa aliarvioimista. Mm. kesäloman alkamisen riemua kuvaava Here Comes The Summer ja paikallisen naistenmiehen toilailuja luotaava There Goes Norman ovat hienoja kolmen soinnun ja kahden minuutin purkauksia.
Tämä kokoelma toimii kelvollisena peruskurssina yhden brittein saarten merkittävimmän punk-yhtyeen tuotantoon. Kokoelman kahteenkymmeneen kappaleeseen mahtuu rutkasti enemmän energiaa kuin taitoa, mutta juuri tämä lataus tekee Undertonesista kiinnostavan. Teenage Kicksin lisäksi, tietty…
