Dinosaur Jr.: There Near

Jagjaguwar

Harvakseltaan albumeita julkaiseva Dinosaur Jr. on vuosikymmenten saatossa osoittautunut takuuvarmaksi indierockin puurtajaksi, jolta sopii odottaa uutta studiopitk�soittoa noin viiden vuoden v�lein. Kolmetoista on monelle ep�onnea tuottava ja siten v�ltelt�v� luku, mutta jenkkien kohdalla s��nt� tuntuu muodostavan poikkeuksen.

Edelleen alkuper�isess� triomuodossa operoivan b�ndin soitto on tutussa ter�kuosissa. Vokalisti/kitaristi J Mascis omaa laulu��nen ja tyylin, josta joko pit�� tai sitten ei, v�limuotoja tuskin on. Herran persoonallinen tyyli sek� soundi ovat my�s ennallaan, ja omaan korvaani Mascisin samaan aikaan rento ja liev�sti kire�hk� soundi on l�ht�kohtaisesti miellytt�v�� ��nivirtaa. Rytmiryhm�n kapulamestari Murph takoo rumpujaan nopeutta suosien ja napakoita fillej� k�ytellen, kun taas basisti Lou Barlow antaa bassolinjojen vy�ry� perustoissa yl�s ja alas.

Peli avataan ykk�ssinkku Several Got Awayn voimin, eik� reiluun kolmeen ja puoleen minuuttiin voisi osuvammin summata b�ndin vahvuuksia. Kertos�keeseen p��st��n alle puolessa minuutissa ja p��melodia nappaa korvasta kiinni v�litt�m�sti, polttamatta kuitenkaan itse��n puhki. Trio puskee hyv�ll� h�yryll� niskaan, eik� silti likist� kuulijaa henkihieveriin, koska jalkaa ymm�rret��n nostaa polkimelta riitt�v�n useasti. Ei mit��n rakettitiedett� ehk�, mutta niin vain toiset hallitsevat jutut rautaisemmin.

Napakkuus on homman juoni, joten kiekon yksitoista raitaa mahtuvat reilusti alle kolmeen varttiin. Eik� edes ainoa yli nelj�n ja puolen minuutin kellottava siivu, eli grungeisempi Clam Along, juutu saappaistaan tantereeseen. Yhtye vain muuntaa hetkeksi kulmaansa ja avaa melodian laveammaksi. Vastaavaa pient� taaksep�in nojailua edustaa my�s alkupuolella soiva Everything At Once, jolla Mascisin lauluun ui mukaan pient� pehmeytt�kin. Eih�n heppu koskaan mik��n huutaja ole ollut, mutta n�in avoimen pehme�sti h�n harvemmin syd�nt��n paljastaa ja lyriikoita esitt��.

Tunnelmallisuus on toki t�rke��, mutta nopeus ja energisyys ovat edelleen Dinosaur Jr.:n vahvinta aluetta. Kakkossinkku Blowin� Up t�rm�� t�ydellisyytt� hipovaan kitarariffiin ja hy�dynt�� sit� ihailtavalla tehokkuudella, tekstin kaataessa puolestaan murikoita er��nkin typeryksen niskaan. Yhdess� raitaa edelt�v�n Take Me With You -rallauksen ja sit� seuraavan Gone Offin kanssa kappalekolmikosta kasvaa keskilevyn p��harjanne, johon sopii luottaa.

Loppulevyst� meno hieman asettuu, vaan sekin on toimiva ratkaisu. Read The Room vaikutti alkuun jopa t�yteraidalta, mutta eih�n Dinoilta mit��n t�ytett� tule. Bluesimpi Put It Down otti my�s aikansa avautua, kunnes oivalsin biisin osoittavan tekstins� asetelmalla aiemmin kuultuun.

Kolmastoista albumi on saavutus, josta sopii olla ylpe�. Emme ehk� saa seuraavaa pitk�soittoa en�� 20-luvulla, mutta toivon syd�mest�ni trion palaavan viimeist��n 30-luvulla indierocksorvin ��reen.