Julkaistu: 29.04.2004
Arvostelija: Mika Roth
Aftermatch
Ruotsalainen Runemagick kuuluu siihen ryhmään bändejä jotka ovat olemassa vain ja ainoastaan yhden henkilön musiikillisen vision takia. Runemagickissa tuo perustava näkemys on aina ollut Nicklas ”Terror” Rudolfssonin, joka onkin johtanut vuonna 1990 perustamaansa bändiä läpi monien vaikeuksien ja kokoopanomuutosten. Vuodet 1994-1996 yhtye oli jopa jonkin aikaa manan majoilla kun sopivia soittajia ei tahtonut löytyä jatkuvasti auki oleville tonteille. Nykyinen trio Rudolfsson (vokaalit/kitara) – Emma Karlsson (basso) – Daniel Moilanen (rummut) on ollut kasassa jo vuodesta 2000, ja tätä ydinryhmää on silloin tällöin täydentänyt kakkoskitaristi – tosin nämä vierailut ovat jääneet hyvin lyhyiksi. Koko 2000-luvun yhtye on pysynyt jopa samalla levy-yhtiöllä joten ongelmien voinee katsoa olevan jo pikku hiljaa ohitse.
Bändi nimittää omaa musiikkiaan atmosfääriseksi death metalliksi ja selviä yhtymäkohtia on havaittavissa myös varhaisempaan Bathoryyn ja Celtic Frostiin. Yleissoundi on hyvin raskas, sahaavan junnaava ja jatkuvasti hieman säröinen. Hitaasti eteneviä rosoisia äänivalleja heitetään toinen toisensa perään siten että ne verkkaan muodostavat miltei hypnoottisia kuvioita. Sinne tänne ripotellut rytminvaihdokset yhdessä harvojen kitarasoolojen kanssa antavat hieman ilmaa muuten lievästi liiankin maanläheiselle junttaamiselle. Rudolfssonin laulu on matalaa murina/korinaa joka ei melodiaa ole nähnytkään, ja lyriikat tippuilevat miehen huulilta hyvin kitsaasti sekä harvakseltaan. Sanoitukset huokuvat tietenkin tuomiota ja tuhoa ihmiskunnalle, mikä nyt ei ole mitään uutta.
Parhaimmillaan bändi on saadessaan pitkiin instrumentaaliosuuksiinsa edes hieman vauhtia, sillä muuten meno on kyllä rahdun verran turhan tuskaisaa. Kerta toisensa jälkeen sitä miettii, että soittakaa nyt edes yksi reippaampi kappale väliin – ei pelkällä tuskalla loppuun asti päästä. Levyn puolivälissä kuultava Emperor Of The Underworld edustaa niitä harvoja rivakampia hetkiä jolloin bändin soitto kuulostaa todella timanttiselta, sillä nyt raskasta paalutusta hellitetään edes hetkeksi – jolloin junttauksen teho itse asiassa vain kasvaa. Nyt yli 73 minuuttinen matka alkaa paikoitellen väsyttämään matkamiestä, kun jatkuvaan mustuuteenkin kyllästyy.
