Jyrki H�rk�nen: Taiteilija � Jabin laulut p�yt�laatikosta p�iv�nvaloon

Omakustanne

Jyrki H�rk�nen on kotimaisen musiikin uupumaton urakoitsija, jolle iskelm�n tuoksuinen ja kitarapoprockin eri puolia tutkaileva ilmaisu on taipunut moneen suuntaan aikojen saatossa. Reilun kahden vuoden takaisen Aallonmurtaja-albumin piti j��d� viimeiseksi julkaisuksi, mutta viel� syntyi ainakin yksi pitk�soitto.

H�rk�sen 22. ��nite niputtaa yhteen yli 40 vuotta sitten kirjoitettuja kipaleita, jotka ovat paremminkin uuden aallon ja punk-b�ndien riveist� tutun Jabi Hirven kyn�st� per�isin. Saatetekstin mukaan Hirvi eli tuolloin er��nlaista rillumarei- ja Lappi-kautta, joten materiaali tekee selv�� pes�eroa herran muuhun tuotantoon (mm. TV:n Orjat, Vihre�t Banaanit, Wrum, Jabi & Taivaanrannan taiteilijat).

Albumi toimii siis aikasiltana 80-luvulle, jolloin Hirvi vuorostaan haki itselleen musiikillista innoitusta v�hint��nkin yht� kaukaa omasta historiastaan. Rock ja iskelm� ovat sitten 80-luvun tulleet musiikkityylein� l�hemmiksi yst�viksi, eik� moinen liitto tunnu vuonna 2026 en�� lainkaan hullummalta. J�tk�n ralli voisi pienine rautalankoineen istua monelle t�m�n p�iv�n ykk�srivin tekij�lle, eik� toteamuksessa ole mukana mit��n sivuvirnett�.

Kulunut aika toimii itse asiassa materiaalin eduksi, sill� t�ss� ajassa biisej� voidaan jalostaa sovituksin huomattavasti pidemm�lle. K�yh� kansa itse asiassa pehment�� rytmi��n ja rullaa suorastaan svengaavasti, kun el�m�n krapulasta tilitet��n inhorealistista lauantai-illan liturgiaa. Koskenkorvasta lohtua ja saunasta henke�, nostalgian toimiessa entist�kin useammalla tasolla.

Taitava biisinikkari hallitsee pienen totuttelun j�lkeen genren kuin genren. Hirvi on tiennyt mit� on halunnut ja h�n n�ki tavallaan 80-luvulla rillumarein maailman kulmasta, jota ei ole en�� olemassa. Tuo ajan virrasta irrallinen saarimaisuus tuo levylle vaikeasti saavutettavaa ajattomuutta, jota on toisinaan haastavaa osoittaa suoraan. Kysymyksi� syntyy paljon ja olisi mukavaa tiet��, ett� oliko mm. Taivaalliset iltamat tekstins� saralta oikeasti jo alkujaan siin� muodossa, kuin miss� se nyt kuullaan.

Kulkuri on iskelmien ja viel� sit�kin vanhempien tarinoiden legendaarinen hahmo, jota Kaipuu kuljettaa alati paikasta toiseen. Kaiho on toinen keskeinen elementti, kun sielun sis�ist� vetoa ei osaa selitt��. Aihepiiri� heijastelee jo otsikollaan olennaisen viestist��n kertova Rillumarei ei kuole koskaan, jonka roots-juuristo laventaa amerikkalaisine folkin vivahteineen maisemaa kummasti. Kyse on pienist� lis�yksist� soitinten saralla, mutta loppusumma on jotain aivan muuta.

Aika mennyt se ei koskaan palaa, mutta pienen� lis�n� kuullaan Wrum-yhtyeen legendaarinen Takapihojen rockt�hdet -biisi. Pieni bonuskihaus tulee my�s Maukka Perusj�tk�n moottorisahasta, jonka jyrin�� kuullaan Iloinen suomalainen biisi -vedolla. Ehkei aivan tarpeellista, mutta idea kyll� v�littyy ja saha sai taas laulaa.

Taiteilija � Jabin laulut p�yt�laatikosta p�iv�nvaloon lienee tilinp��t�s, jonka my�t� p�yt�laatikon takaosan salalokerokin on nyt tyhjennetty. Osumia, huteja ja kummallisuuksia, mutta ainakin biisit ovat nyt maailmalla ja voivat el�� t�st� eteenp�in kuka mitenkin.