D�nkki Briha: Merjamaa

Sick Boogie Recordings / Panama-levyt

D�nkki Brihan debyyttialbumi oli t�ll� suunnalla sangen odotettu tapaus. Etel�karjalalaisten reilun vuoden takainen Future Kantele Hiisi Master EP esitteli etnofuturistisen b�ngerikoneen iskuvoimaa, enk� ole sittemmin lakannut ylist�m�st� yhtyett�.

D�nkki Brihan musiikissa suomalaisugrilaisten kansojen vanhat kansanlaulut ja muinaiset runos�keet kohtaavat rohkeasti uuden ajan ��net ja soundit. Voitaneen puhua etno-elektrosta ja folktronicasta, jossa elektroniset soundit luovat voimakkaita kontrasteja aikojen takaisiin sanoihin. D�nkki Brihan tapauksessa on kuitenkin korostettava muutamaa t�rke�� asiaa. Ensinn�kin yhtyeen musiikissa sanat ovat toistuvasti keski�ss�, kaiken muun enemm�n tai v�hemm�n tukiessa lyriikoita. Eik� mennyt ole mik��n pyh� ja muuttumaton, vaan teksteiss� jatketaan ennakkoluulotonta yhdistely� ja sovittelua, jossa palasia ty�stet��n ja toisinaan alkuper�isi� tarinoita aivan kuin vied��n eteenp�in, kerrotaan hivenen lis�� ja mahdollisesti viel� eri kulmasta.

Musiikillisesti ja tekstillisesti eksoottisin palanen lienee mok�ankielisest� kansanlaulusta k��nnetty ja t�ydennetty Roman Aksjas, jonka kierrossa sek� poljennossa kuljetaan kauas idemm�s ja aika lailla etel�mm�s. Suoraa tarttuvuutta oireilee my�s veps�l�isrunoilija Nikolai Abramovin runoon pohjautuva Kodiman poig, joka saa p��n ny�kyttelem��n ja jalkojen mukailemaan tahtia.

Modernit elektroniset soundit ovat pinnassa, mutta niiden alla lienee my�s vanhempia soittimia tai sampleja. T�rke�� ei kuitenkaan ole se, mist� paloista ��nikent�t ovat muodostuneet, vaan mink�laista vastakaikua ne kuulijassa synnytt�v�t. Kodiman poig ja Kantelettaren osista yhdistelty Hopea & kulta hy�tyv�t puhallinmaisista ��nist�, jotka huokuvat melankoliaa ter�v�mpien pintojen takana. Pienin painotusten muutoksin tunnelma k��nnet��n laidasta toiseen aina onnen kukkuloilta syvimpiin murheen alhoihin asti.

Avausraita Lintuine kaipaa rakastaan, joka on poissa � mahdollisesti jo isoimman rajan tuolla puolen. Huomattavasti traagisemmin samoilla linjoilla liikkuvan tarinan kertoo Kaloinniemen neito, joka on muunnos Kantelettaren Antero ja Kaloinniemen neito -runosta. Melankolinen raita jakaa levyn kahteen osaan, toimien tavallaan ensimm�isen puoliskon draamallisena huipentumana. Kohtalon erottamista kertoo my�s kauniilla melodiallaan mieleen j��v� Saaren saksat, joka niin ik��n on Kantelettaren materiaalista yhdistelty.

Menneisyys kertoo paikkamme nykyisyydess�, mutta mennyt my�s tavallaan muuntuu aikojen kuluessa. Kuinka n�emme eri ajat ja koemme eri tarinat on vain oma peilimme. Reaktiot kertovat mielest�ni yht� paljon meist�, kuin noista tarinoiden hahmoista, jotka aikaa sitten eliv�t. D�nkki Briha kertoo samoja tarinoita, mutta tuo niihin my�s omaa itse��n. Elektroniset soundit ja k�sitellyt ��net ovat toki kiilt�v�n koreaa pintaa, vaan asia l�ytyy niiden alta ja takaa. Mit� rivej� on valittu ottaa, mit� puolia t�ll� er�� korostetaan.

Lopullinen kysymys kuuluukin: antaako D�nkki Briha vanhoille runoille lis�arvoa? Mielipiteeni ilmenee siit�, ett� olin jo liki viitt� t�hte� ja arvelen albumin j��v�n pidemm�ksi aikaa soittolistalleni.