Jonsjooel: Days Of Haze

Nocturnal Gathering

Jonsjooel kertoi alkuvuodesta Desibeli.netin haastattelussa luovansa jatkuvasti uutta musiikkia. No, niinh�n monet artistit sanovat ja julkaisevat albumin noin joka kolmas vuosi. Jonsjooelin tapauksessa puheet my�s lunastetaan teoin. Days Of Haze on jo kolmas pitk�soitto vajaan kolmen vuoden aikajaksoon, mihin v�liin mahtuu my�s EP-levy, jonka raitoja ei albumeilta l�ydy. Lis�ksi on ilmestynyt my�s iso pino sinkkuja, jotka ovat pit�neet Jonsjooelin nimen esill�.

Berliinist� itselleen uuden kodin l�yt�nyt kotimainen artisti sijoittuu musiikkinsa puolesta jonnekin kokeellisen popin ja jazzin, sek� taidepopin vapaille kentille. Taisin itse oivaltaa jotain oleellista, kun viime vuoden lopulla ilmestynyt Bacchus-albumi ei ottanut aluksi �auetakseen�. Kuuntelin ja kuuntelin levyn raitoja, mutta en kaiketi osannut ensin kuunnella suurempaa kokonaisuutta palojen takaa. Nyt p��tin jo alusta asti antaa ��nten puhutella minua vapaammin, sill� suoria ja helppoja pop-kappaleita ei t�lt�k��n albumilta juuri l�ydy.

Hyvin kuvaavaa on se, ett� Days Of Hazen nelj� ennakkoon tuplasinkkuina julkaistua raitaa ovat levyn nelj� j�lkimm�ist� kipaletta. Niist� l�himm�s valtavirtaa osuu haikean melodinen One Of Half, jonka melankolia ry�ppy�� suoraan syd�mest� syd�meen. Hieman samaa maailmaa tutkailee Sky Is Not The Same / Swamp -tuplasinkun j�lkimm�inen puoli, jolla takaperin k��nnetyt ��net ja soma saksofoni luovat kauneimman mahdollisen tuokion, joka on samaan aikaan rauhallinen ja t�ynn� toimintaa.

Pohtivia tuokioita riitt�� halki albumin mitan, mutta levyn avaa yll�tt�v�nkin reippaasti askeltava In the Haze, joka edustaa j�lleen jotain hivenen erilaista Jonsjooelin maailmassa. Vahvasti rytmiins� pohjaava ja puhallinten sivu��nist� lis�energiaa ammentava helmi onkin tarpeen starttaajana. Hieman my�hemmin soiva Freedom vinkkailee Jonsjooelin jazz-historiasta, vaikka groovaavan taidepopin puolella aitaa pysytteleekin. ��nten muodostamat virrat voi kuulla urbaanin y�n sykkeen�, tai kenties nopeana juoksuna halki mets�n. Rajojen sijaan Jonsjooel vaikuttaa innoittavan kuulijoita ja itse��n positiiviseen rajattomuuteen, jossa ��net ovat v�rej� el�m�n kankaalla.

Tavallaan matka Lullabies for Younger Self -debyyttialbumin kiihkeimmist� hetkist�, kuten vaikkapa Sopraninosta, on jo melkoinen � ja silti kaikki kolmannellakin sooloalbumilla on selv�sti samaa jatkumoa, samaa ��nten universumia. Useimmiten poljento on asteen rauhaisampi ja Liljun rennossa kierrossa ja Wind Went Through My Ear -ankkurin pianomaalailussa riitt�� kuunneltavaa, etenkin jos korvilleen ja etenkin mielelleen suo aikaa.

Days Of Haze on rennon ja v�litt�m�n tuntuinen albumi, jolla taidepopin, jazzin ja kokeellisen popin palat ovat l�yt�neet luonnollisen tuntuisesti toisensa. Jonsjooelin tapa rakentaa kerroksista kudoksia vaatii huomiota t�ysin auetakseen, mutta ainakin itse viihdyn mainiosti puhaltimille enemm�n tilaa antavien ��nikenttien parissa. Saksofonit toimivat, pianoa soitetaan vivahteikkaan monipuolisesti ja ero �oikeiden� soitinten ja s�hk�isempien elementtien v�lill� sumenee entisest��n.