IFC

Verrattuna vuoden takaiseen Puolimatka -eepeeseen Vesilaitoksen nelikko on siirtynyt ehkä asteen pari raskaampaan ja tylympään rokkaukseen. Kissu Ahokkaan miltei kuulaat koskettimet ja konebasso on edelleen yhtyeen leimaavinta ja vahvinta antia, mutta myös laulaja Arto Sirkiä on selkeästi kehittynyt ilmaisussaan räiskyvämpään ja kantavampaan suuntaan. Muutenkin Vesilaitoksen hevahtava kokonaisuus alkaa kuulostaa todella kompaktilta paketilta, jossa esimerkiksi Mustanpuhuvaa -raidan kaltaiset menevää paahtoa ja hiljaisempia hetkiä yhdistelevät kappaleet omaavat mukavasti tarttuvuutta. Kun Näkyjä fiilistelee vielä miltei rauhallisesti, tilutellaan Lukkojen takana kauhukoskettimilla, jyräkitaralla ja Arton menevällä laululla. Levyn uhkaavin ja jylhin raita Huomenna ei kukaan muista vakuuttaa rauhallisen pohtivilla säkeillä, pyörteilevillä väliosilla ja vetävällä kerrolla. Alkaisikohan olla pitkäsoiton aika?