Dharma Guns: Nightmares and Broken Dreams

Helsinkil�inen dandy-punkb�ndiksi itse��n kutsuva Dharma Guns antoi kaikkien aseiden paukkua Ex-Generation Superstars -debyyttialbumillaan. Tuolloin ryhm�n action rock paukkui kuin yhdistelm� l�nsinaapurin 00-luvun �ss�b�ndej� ja Appetite for Destructionin aikaista Guns N�Rosesia. Mik��n vuori ei tuolloin ollut liian jyrkk� tai taivas liian korkealla, kun niit� p�in noustiin esikoisella.

T�ss� v�liss� Dharma Guns on julkaissut pinon sinkkuja, joista nelj� viimeisint� on otettu mukaan toiselle pitk�soitolle. Kuinka ollakaan tuosta kvartetista l�ytyv�t suurimmat osumat ja etenkin nerokkaan simppeleille paloille rakentuva Devil�s Beat vie kuulijaa kuin p�ssi� narusta. Rennon murskaavasti rullaava bassolinja, kitaraosaston krooninen ylinopeus, rakenteisiin tiukasti tikattu melodia ja kaiken kruunaava v�liosa. Ei periaatteessa mit��n uutta, mutta hittibiisien tekeminen onkin todellista alkemiaa, jossa tietysti kohdilleen osuvat �woo-ooo� -huudot eiv�t ainakaan heikenn� tilannetta.

Kulmistaan tylpempi ja sykkeelt��n asettuneempi Scale of the Universe, sek� supernykiv� Fear of Getting Bored selitt�v�t esimerkeill��n, miksi saatesanoissa mainitaan MC5 ja The Hellacopters. Jatkaisin listaa my�s etenkin j�lkimm�isen biisin osalta Queens Of The Stone Agen nimell�, enk� todellakaan vinoile kenellek��n niin sanoessani. Sinkkujen joukosta King of Action Rock pit�� my�s mainita vaarallisimpien taisteluk�rkien joukossa, jos nyt alle kahden minuutin mitta k��ntyy puolittain tekij�it� vastaan.

Dharma Guns osaa rokata, tunkea punkkia takataskuun ja kaataa bensaa action rockin liekkimereen. Sen sijaan iisimpi fiilistelty tuntuu tuottavan enemm�n haasteita. Kahvit meinasivat l�ikky� rinnuksille, kun luin laiskan altsurockballadi Black Gloudin vertailuista Stairway to Heaveniin. Okei, otsikoita pit�� saada ja ukkonenkin jyrisee biisin taustalla, mutta kyll� t�m� enemm�n November Rain -osastoa taitaa olla.

Kuinka ollakaan, huomattavasti varteenotettavampaa materiaalia syntyy, kun puristus hellitt��. Kertojan kehon kolhuista kertova Bruised Body and a Broken Knee on ihan perus bluesrokkia, mutta isolla syd�mell� � ja taustan virnuilevalla jullikuorolla � p��see toisinaan yll�tt�v�nkin pitk�lle. Matka henkisest� litsarista k�yv�st� Shock O'clock rymistelyst� lopun The Voice of the Underdogsin marinoituneeseen kertsirokkiin on pitk�, eik� albumia p��se sanomaan mill��n tasolla tasaiseksi, mutta Nightmares and Broken Dreams on nimens� veroinen kitararocklevy. Niin hyv�ss� kuin pahassa.