Loimolan Voima: Il�lan pruazniekka

Loimola Lo-fi Oy

Uutta karjalankielist� folkkia luova Loimolan Voima k�vi tutuksi aivan pandemian alussa, kun Hyrzyl�-sinkku tuli onnekkaasti vastaan. Sittemmin Mika ja Niko Saatsin muodostama yhtye on julkaissut kolme pitk�soittoa, toukokuinen Il�lan pruazniekka niist� viimeisimp�n�. Yhtyeen yksi tarkoitus on karjalan kielen tunnetuksi tekeminen musiikin avulla, mutta tilausta uudistaville voimille musiikin saralla on ihan yleisemm�ll�kin tasolla. Folk ja kansanmusiikki ovat l�ht�piste, vaan eiv�t suinaan aina p��tepiste, tai edes musiikin selvin ydin.

Pitk�soiton selke�� pop-k�rke� edustaa tarttuva ja jalkaan vipatusvoimaa noituva Matkalaulu, jonka reipas ja nostattava kulku ylitt�v�t kielimuurit tuosta vain. Biisi on my�s viimeisin sinkku kiekolta, jonka 12 raitaa ovat kauniisti sanottuna lavea kattaus. Yht��lt� Loimolan Voima syleilee v�kev�sti mennytt�, toisaalta se avaa k�tens� nykyhetkelle, sek� tulevalle. Puristit saattavat n�in pahoittaa mielt��n, mutta itse en tahdo lopputulemasta l�yt�� mit��n negatiivista, asenteen ja hengen saralta nyt ainakaan.

Vuoden 2025 sinkuista j�lkimm�inen, eli joulukuinen Anna linduzen lendi�, on rauhaisampi ja maalailevampi folkpoppis, jonka asianmukaisesti tummemmat s�vyt puhuttelevat eri puolta syd�mest�. Soundien saralla s�hk�iset koskettimet ja folkrokahtava ote purevat niin ett� tuntuu. Albumi avataan puolestaan lokakuisella Ottakkua brihaccu -vedolla, jonka groove sukeltaa basson avulla syvempiin vesiin ja kertos�keen k��nn�s tuoksahtaa hivenen iskelm�lt�. Hilpe� henki ja jouheva kulku pit�v�t virsut vauhdissa, joten toimii t�m� n�inkin.

Erilaisia ja ehk� hivenen mielenkiintoisempia vesi� h�mmennet��n progehtavaksi laskettavan Paha pokrovan tummassa purressa, jolla taustojen ��nimaisemien rakentaminen siirtyy uudelle tasolle. Eik� kyse ole niink��n massasta, vaan harvojen elementtien yll�tt�vist� siirroista. P�iv�npaisteinen Tulen kandaja antaa akustisen folkin pullahtaa pintaan ja simppeli Jyrrinp�iv� j�� kuin huomaamatta jauhamaan kuviollaan takaraivoon. J�lleen kerran yhden ja saman kappaleen aikana tapahtuu niin paljon, ett� ainesten omaksumiselle kannattaa varata aikaa.

Il�lan pruazniekka on modernia folkkia ja el�v�� kulttuuriperint��, joka ei j�� paikoilleen pitk�ksi aikaa. Komea mieslaulu ja tarkoin harkitut soittimet tekev�t ty�ns�. En v�it� jokaista kappaletta mestariteokseksi, mutta kokonaisuutena albumi on huomattavasti osiaan suurempi.