Huoneen syyllisin mies: El�vi� koneita ja poltettuja toiveita

Kaulakiikku

Huoneen syyllisin mies -yhtyeen kolmas albumi ilmestyi jo maaliskuun puolella, mutta fyysinen levy kopsahti Desibeli.netin postilaatikkoon vasta jokin aika sitten. T�ll� er�� hardcorehtavaa punkkia nopeaan metalliin usein ja eri tavoin t�rm�ytt�v� yhtye on tehnyt kiehtovia kokeiluja niin soundien kuin perusosastenkin kanssa. Saatesanoissa lupaillaan matkaa tuotantolinjalta kohti tyhjyytt�, vaan mik� on alkupiste ja kuinka tyhjyys on lopussa luotu?

Aloitetaan t�ll� er�� lopusta. P��t�ksen� kuullaan todella raita nimelt��n Tyhjyys, joka plus kahdeksan minuutin mitassaan on pidempi kuin esimerkiksi koko viimesyksyinen Keskiluokka-EP kokonaisuudessaan. B�ndin pirrassa hitaasti jyr��v� biisi maalaa helvetillisen kuvan sielun tyhjyydest�, joka heijastanee kuolleen maailmaan mustuutta. Tekstit ovat kautta levyn kovia, mutta j�tt�v�t my�s tulkinnoille mukavasti kyyn�rp��tilaa. Joka tapauksessa tie kohti loppua on reunustettu ter�vill� kivill� ja piikkisill� pusikoilla, joiden l�pi kuulija saa raivata polkuaan b�ndin rinnalla. Loppu on tyly, mutta samalla vain yksi osa yll�tt�v�nkin laajaa teosta.

Postpunkahtava Varjo el�vien maassa ja suomirokkaavampi Koti hy�tyv�t Tyhjyyden tavoin merkitt�v�sti vierailevan Ida Lehtom�en vokaaliavusta. Huuto ja karumpi laulu on edelleen tekemisen ydin, mutta pieni vaihtelu tuo albumille uuden ulottuvuuden. Eik� kyse ole vain uudesta ��nest�, sill� etenkin Koti osoittaa biisikyn�st� tihkuvan my�s tarttuvampaa mustetta. Kukaan t�ss� nyt hittej� huuda, mutta kosketuspintoja on aiempaa enemm�n, se on ainakin varmaa.

Ty�kalupakista l�ytyy siis aiempaa monipuolisemmin v�lineit�, joita yhtye my�s uskaltaa k�ytt��. Hiljaisemmin vaaniva Moottori h�mment�� kauneudellaan, etenkin kun hetke� aiemmin hc-punkin kasapanos Maalaus on posahtanut silmille. Hieman my�hemmin Mekaanisen k�den kosketus synnytt�� my�s ristiriitaisia tuntoja, muutenkin kuin dystooppisilla sanoillaan.

Huoneen syyllisin mies tuntuu keksiv�n itse��n hiljalleen uudelleen, eik� prosessi ole miss��n nimess� valmis tai edes selke� t�ll� levyll�. Ennemminkin El�vi� koneita ja poltettuja toiveita -albumi tuntuu tarjoavan v�l�yksen murrosten sarjasta, jossa nopea punkmetalli laajentaa tonttiaan arvaamattomiin suuntiin. Moni asia on hivenen sijoiltaan ja rikki, eiv�tk� kaikki palat sovi yhteen, mutta katson muutoksen toimivan isossa kuvassa ehdottomasti eduksi.

Soundien saralla voisin rutista ja valittaa k�sity�l�ism�isest� j�ljest�, vaan ehk�p� ruvet tulee n�hd� koristeina ja repsottavat listat lis�ominaisuuksina. Kokonaisuutena levy on ryhm�n hajanaisin t�h�n menness�, mutta samalla kiekko nousee joiltain osiltaan suoranaiseksi mestariteokseksi. J�nnitt�vint� onkin n�hd�, mihin kehitys tulee t�m�n j�lkeen johtamaan.