Tom Tikka & The Missing Hubcaps: Roomful of Strangers

One Media

Olen yh� vakuuttuneempi siit�, ett� Tom Tikka on yksi maamme parhaiten salassa pidettyj� poprock-t�hti�. Ja h�n pysyttelee nimenomaan piilossa omalta kansaltaan, sill� hittikamaa biisikyn�st��n toistuvasti l�yt�v� tekij� on kyll� huomattu muualla. Tikka on yhdist�nyt voimansa biisintekij�kaveri Antti Aution kanssa ja j�lki on j�lleen korkealuokkaista.

Nimen per��n tullut The Missing Hubcaps ei ole mik��n uusi juttu, sill� jo loppuvuodesta 2023 ilmestyneell� Rainbows and Dead Flowers -albumilla vaikutti tuolloin viel� mielikuvitusb�ndiksi tituleerattu b�ndi. T�ss� v�liss� materiaalia on ty�stetty ajalla, mik� saatesanojen perusteella on jo hiukan sy�nyt tekij�it�, mutta vastavuoroisesti lopputuloksena on syntynyt eritt�in korkeatasoista materiaalia. Samalla The Missing Hubcaps on muuttunut asteen todellisemmaksi yhtyeeksi, kun Tikan vanhat Carmen Gray -kaverit ovat soittaneet eri osuuksia studiossa.

Albumin kymmenest� raidasta julkaisunsa puolesta i�kk�in on miltei kaksi vuotta sitten ilmestynyt sinkkuveto Wrecking Ball, joka saa my�s kunnian avata levyn. Ja mik� murskakuula onkaan kyseess�? Biisin nopea kulku, ter�v�t koukut ja kerrasta p��h�n tarttuva melodia ovat kuin biisinteko-oppaan malliesimerkki. Alle kolme minuuttia, ei yht��n turhaa alkovia ja kuulija hyr�ilee mukana kulkua jo ennen loppua. Niin ik��n vuoden 2024 satoa oleva Redondo Beach Werewolves edustaa puolestaan maalailevampaa ja laajempia draaman kaaria piirt�v�� linjaa.

Tikka & Autio ovat jotenkin l�yt�neet tiens� popviisasten kivelle ja k�yt�nn�llisen rocknerouden l�hteelle, sill� p��llisin puolin n�m� kappaleet eiv�t tuo mit��n uutta maailmaan. Angloamerikkalaisen kitarapoprockin perint� ohjaa tekemisi�, luo muodoille s��nt�j� ja suurin osa kipaleista kellottaa kolmesta nelj��n minuuttia. Simppeli� ja helppoa saattavat monet todeta, vaan saavuttakaapa sama laatutaso, sanon min�.

Tekstitt�jin� herrat ovat l�hemp�n� arjen perusjuttuja k�sittelev�n McCartneyn linjaa kuin upeiden lauseiden pilviin katoavan Stipen vaikeaselkoisuutta. S�velten puolesta suositaan suorempaa Tom Petty -koulukuntaa r�nsyilevien brianwilsonmaisuuksien sijaan, tosin laatustandardit ovat kautta linjan ihailtavan korkeat. Tyls�n keskitien kaman sijaan n�ill� opein on syntynyt mm. nostattava Red-Head Doll ja suoraan syd�meen nuolensa ampuva It Was Always You. Kaikki tarpeeton on tippunut kyydist� ja silti biisit ovat kuin pieni� aarreaittoja omine salalokeroineen.

Eik� maailma p��ty pystysuoraan pudotukseen sinkkujen tuolla puolen, vaan etenkin albumin j�lkimm�inen puoli heitt�� lis�haastetta keh��n. Raskaasti puristava ankkuri Sacrificing Sins huutaa tuskaansa ja antaa silti enkelim�isten stemmojen puskea hetkeksi pintaan. Kantrimmin kopsutteleva Cheated avaa erilaisen maiseman preerioiden suuntaan ja levyn onnistunut R.E.M.-hetki on renkaillaan kuin huomaamatta maaliin kiiruhtava Hand Me Down.

Roomful of Strangers on albumina kuuntelukertojen my�t� kasvavaa sorttia, mik� on aina lupaava merkki. Kolmen t�hden peruskiekko on kehittynyt jo vakaaksi nelj�n t�hden teokseksi, jolta j�� puuttumaan vain se yksi tai kaksi superkirkasta tuokiota. N�in viidennen t�hden kimalle j�� edelleen horisonttiin.