Tuomas R�is�nen: Ghosts of Love

Punaiset Levyt

Ison maailman kantria pohjoisilla s�vyill� esitt�v� Tuomas R�is�nen on laulaja-lauluntekij�, jonka soittoa olen kuullut useammissa yhteyksiss� jo aiemmin. Ghosts of Love on ansioituneen soittajan soolodebyyttialbumi, jolla kantrin, countryn, rootsin, bluesin, bluegrassin ja toisinaan silkan kitararockin palaset limittyv�t toisiinsa muodostaen yll�tt�vi� s�vy-yhdistelmi�. Kantri on toki selvin yl�otsikko, joka sitoo albumin yht�toista raitaa yhteen, mutta kyseess� on eritt�in avara ja liikkumavaraa sivuilleen j�tt�v� termi.

Kantriin liitet��n usein puolityhj�n tuopin ��ress� vetistelev�t cowboyt, tai karjaa koppoti-koppoti-westernin tahtiin paimentavat pyssysankarit. Pyyhkik�� moiset kuvat pois mielest�nne oitis, sill� R�is�nen tekee musiikkiaan huomattavasti kunnianhimoisemmin siirroin ja elkein. Kantri olkoon alkupiste, koska sellainen on tarpeen kuultua kuvaillessa, mutta kantri on termin� t�ss� tapauksessa kuin vain yksi rikkaan ja avaran laidunmaan p��porteista.

Nykymaailmassa albumit avataan usein tarttuvimmilla numeroilla ja levyn julkaisua pohjustaneilla sinkuilla. Kaava voi olla monelle toimiva, mutta samalla se tuntuu aina hivenen halvalta � aivan kuin albumin loppupuolella ei olisi niin v�li�. R�is�sen esikoinen on ajatuksella koottu kokonaisuus, jonka kaikki yksitoista raitaa ovat paloja isommasta kuvasta, eik� turhia osia ole. Joukosta selv�sti erottuvan instrumentaaliankkuri Twin Lakes Specialinkin voi kokea lopputekstien musiikkina, joka kruunaa kokemuksen.

Seesteinen The Door avaa pitk�soiton ja johdattaa kuulijan vokaalien, akustisen ja s�hk�isen kitaran, sek� basson rakentamaan tilaan. Tuosta tilasta siirryt��n k�den k��nteess� Ghosts of Loven isompaan soundiin, rumpujen liittyess� mukaan ja ��nikent�n laventuessa. Perinteisemm�n countryn tiet� hiljalleen kopsutteleva Heavy Wings on oiva v�lipys�kki, jolla voi nostaa selk��ns� suoremmaksi ja nauttia t�ytel�isen kiireett�m�st� soitosta.

Seuraavaksi meno saa juurekkaampaa sivumakua, kun Zephyr Train Blues puksuttaa syv�n etel�n peltoaukeiden halki ja auringon l�mm�n voi tuntea kasvoillaan. R�is�nen laulaa pehme�mmin, toisinaan sanatta ja biisi istuu kuin mukavin pusero. Arvioitavaksi saatiin vain nippu tiedostoja, mutta jos kyseess� olisi fyysinen tallenne olisi Don�t Send It Back toimiva puoliv�lin krouvi. Kitarat ovat k�rjess�, mutta Wiley Cousins takoo rinnalla pianostaan boogieta ja ilma s�hk�istyy R�is�sen soitosta.

Hieman my�hemmin soi ensimm�iseksi sinkuksi viime vuoden lopulla nostettu The Endless Ride. Tuo todellinen valioyksil� edustaa kipalejoukon rokeinta laitaa, elokuvamaisen laveiden ��nikenttien ja syv�n kaihoisten kitarasoundien soidessa upeasti. Americanan kaiut ovat selv�t, mutta seassa on alkuper�isen rockin tenhoa, johon sekoittuu j�lleen pohjoisempiakin juonteita.

Loppukahinoissa kuullaan my�s uudempi sinkku I�ll Take Your Ghost With Me, jonka kerroksellinen soundi on kuin yhdistelm� E Street Bandin voimaa ja Steve Earlen ilmavuutta. Juuri tuo nostava voima tekee R�is�sen ilmaisusta niin ainutlaatuisen. Ghosts of Love ei ole virheet�n esikoinen, mutta se on todella kova n�ytt� kantrin monista mahdollisuuksista.