Kim Gordon: PLAY ME

Matador

Kolmannen sooloalbuminsa julkaissut Kim Gordon jatkaa tiell�, jonka suuntaviittoina toimivat mm. ajan hengen tutkiminen, mustan huumorin s�vytt�m�t kertomukset ihmisist� ja heid�n kohtaloistaan, sek� ovelan kritiikin esitt�minen. 72-vuoden i�ss� ei tarvitse ainakaan en�� rakentaa utopistisia pilvilinnoja, mink� PLAY ME tekee selv�ksi kerran toisensa j�lkeen.

Tuottaja Justin Raisenin kanssa s�velletty materiaali sinkoilee industrialin, trapin, elektron ja toisinaan rohkeasti trip hopinkin v�lill�. T�m� kaikki tekee PLAY ME -albumista ainakin t�ss� hetkess� tarkasteltuna ajattoman tuntuisen. Toki etenkin trip hop vinkkaa 90-luvun vaikutuksesta ja Gordonista ei vain saa kaikkea punk-asennetta pois mill��n elektrosilauksella, mutta soundillisesti uusi kiekko on vaikeimmin mihink��n tiettyihin ajan solmuihin liitett�viss�.

Kokeelliset soundit, r�s�htelev�t efektit ja kummasti limittyv�t samplet ovat kaikki taattua soolo-Gordonia, mutta samalla sirpaleinen kokonaisuus taiteilee hajoamispisteen liepeill�. Nyt pudotaan kaninkoloon ja nautitaan matkasta t�ydell� sielulla, mik� voi my�s �rsytt�� joitain. BLACK OUT el�� niukasta rytmist� ja Gordonin tuskaisaa tunnetta huokuvista sanoista. Luonnosmaisuus leimaa kaikkea, vain kaksi raitaa ylitt�� kolmen minuutin rajan ja suurin osa ei jaksa edes kahden ja puolen minuutin rajapyykille. Useimmiten tiivis muoto on etu, toisinaan palat tuntuvat j��v�t kesken � mutta keskener�isyyskin voi nyt olla osa olennaista.

Keskikes�ll� 2025 ilmestynyt ykk�ssinkku BYEBYE25! loikkaa p�� edell� kokeellisen industrialin h�m�riin halleihin, eik� ankkuriksi p��tynyt outolintu edes yrit� selitt�� itse��n. Ota tai j�t�, t�t� se nyt on. Jeremiah Raisenin kanssa on kirjoitettu niin ik��n toinen levyn sinkuista, joka sijoittuu my�s biisitusinan mielenkiintoisimpaan laitaan. Elektronista painajaista v�lkkyv� DIRTY TECH tutkii ihmisyyden ja robotiikan ongelmallista raja-aluetta, kun is�nn�n ja rengin roolit k�yv�t ep�selviksi. Vinkkej�, vihjeit� ja miltei h�lyyn katoavia avainsanoja, mik� pit�� kuulijan valppaana.

Gordonin menneest� el�m�st� Sonic Youthissa nousee pintaan pieni� muistumia siell� ja t��ll�. GIRL WITH A LOOK tuo punkahtavan asenteen l�hemm�s ihoa ja retrommassa valossa BUSY BEE voisi p�rist� grugeisesti. Gordon leikittelee hivenen aiheilla ja ajatuksilla, mutta p��tyy useimmin rikkomaan hetken illuusiot elektronisin tempuin, kummallisten samplejen avulla, tai sitten ihan vain hajottamalla kappaleen lennossa. Kaikuna vanhoista ajoista soi rokimpi ja rullaavampi b�ndiraita NOT TODAY, joka voidaan n�hd� ironisenakin heittona menneit� p�ivi� haikaileville.

PLAY ME on kiistattomasti t�t� p�iv�� ja kenties huomistakin. Kaikki kunnia vision��riselle kokeiluhengelle ja sen suomille hedelmille, mutta pariin otteeseen modernius tuntuu ajavan itse materiaalin ohitse ja soundatessaan �bertuoreelle, saattaa jotain arvokasta vahingossa hukkua. Toisaalta Gordon tuntuu j�lleen kerran keksineen itsens� ja musiikkinsa uudelleen, joten tarina vain jatkaa mutkistumistaan.