Kielo K�rkk�inen: Kuin tarttuisi k�dest�

Texicalli Records

Kielo K�rkk�inen on laulaja/lauluntekij�, jota todella arvostan. Viimekes�inen yhteisty�albumi Valmistaudu rauhaan oli toki isolla joukolla saavutettu onnistuminen, mutta etenkin K�rkk�isen osalta kirjoissani ansiokas taidonn�yte.

T�t� taustaa vastaan olen h�mmentynyt, kun K�rkk�isen uusin pitk�soitto ei puhutellutkaan minua tuttuun tapaan. Reilun kahden vuoden takainen N�kij�-sooloalbumi osoitti toki, ett� toisinaan armoitetun folk-laulajan levyille pit�� vain antaa aikaa. Niinp� olen kuunnellut Kuin tarttuisi k�dest� -albumia uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta jokin tuntuu nyt puuttuvan musiikin luomalta kent�lt�.

Kokonaisuutena uusi levy vaikuttaa olevan virtaviivaisempi ja teosmaisempi kuin monet aiemmista. Siin� miss� N�kij�n ykk�ssinkku Valkovuokkon�yt pys�ytti svengauksellaan ja Ajattelen h�nt� jota ei ole teki saman hitaalla tuokiollaan, n�ytt�ytyy uusi pitk�soitto tavattoman tasaisena kappaleiden joukkona. Niin tasaisena, etten tahdo erottaa ��nimaisemista en�� kovinkaan dramaattisia muotoja. Toki kappaleita soitetaan eri tavoin ja painotuksin, mutta kaikkea leimaa tasaisuus, eik� tasaisuus ole t�ll� er�� kiistattomasti vain positiivista.

Kaihoisalla s�hk�kitarallaan pelaava Lintusein on pikkun�tti lintunen, mutta ei sek��n lenn� kovin korkealle kuulailla taivailla. K�rkk�isen sanat ovat edelleen tarkkoja, oivaltavia, toisinaan ovelan v�istelevi� ja vihjaileviakin. Niiss� huomioidaan aikamme erist�ytymist�, kun rakkauden asiat � ja monesti kaikki muukin � hoidetaan digitaalisin yhteyksin. Lopussa sent��n hiukan revittelev� ja sodanvastainen Maailman silm�t voi kertoa mist� tahansa maailman sodasta, tuskan l�hteiden ollessa halki aikojen niin kovin samanlaisia. Vastakkainasettelu ja joko/tai -ajattelu valtaa alaa, vaikka j�rkevin reitti l�ytyisi usein kompromissien kautta.

Ansiokkaasti levyn sulkevassa ankkurikappaleessa Nojaamme tyhj��n pohditaan ajan vaikutuksia, sek� kaiken tarkoitusta. K�rkk�inen ei raota mysteerien verhoja sen kummemmin, mutta sanoo silti ��neen jotain arvokasta: �vaikka tajuaisinkin miksi laulan aina laulaisin tuhat kertaa ja kuuluvammin�. Aivan jokainen ei pystyisi sanomaan vakuuttavasti moista julistusta, mutta K�rkk�inen onkin laulaja/lauluntekij� poikkeuksellisen suurella syd�mell�.

K�rkk�isen viides albumi j�i minulle osin saavuttamattomaksi maaksi, tai sellaisen tunteen levy her�tt�� yh� ja edelleen. Kuulen sanat, pid�n tavallaan hiljaisuutta suosivasta ilmaisusta ja kuulen b�ndin taidon. Kaikki on siis kohdillaan ja siroa, mutta onko t�m� jo tarpeettomankin seesteist�, rauhallista ja sopuisaa? Voiko folk-albumi kuulostaa liian asettuneelta? Esit�n kysymyksi�, joihin olisin kaivannut vastauksia. Sen ainakin tied�n, ett� olisin ehdottomasti halunnut pit�� t�st� levyst� enemm�n.