Heikki Kuula: Is�t

Stupido

Pitk�n ja kattavan uran tehnyt rap-artisti, tuottaja ja graafikko Heikki Kuula pohtii uudella albumillaan eron monenlaisia kipupisteit�. Sukupolvien v�liset kuilut, ihmisi� eri luokkiin tuuppivat sosiaaliset portaat ja monesti pintaa syviksi paljastuvat railot ovat my�s teemojen keski�ss�. Maailma jatkaa radallaan kulkemista, vaan elo ei ole monellekaan hattaraista p�iv�unelmaa.

Hip hopin kanssa enemm�nkin t�it� tehnyt Kuula on t�ll� er�� ikuistanut nipun toimivia kitarapoprokkiksia, joita rikastetaan jonkin verran my�s muilla jutuilla, mutta jotka ovat ytimilt��n suhteellisen suoria. Rakenteet toistavat rockmaailman lainalaisuuksia, jos nyt toisinaan livahdetaankin aidan eri puolille rouskuttamaan vehre�mpi� niittyj�.

Vapaampaa siis on ja omanlaisestaan vapaudesta kertova Peter Pan svengaa suorastaan veikein askelin. Virnett� on tietysti suupieless� ja ikuisen lapsuuden siunaus/kirous taitaa saada ironiasta itselleen oivan torkkupeiton. Ota tai j�t� maalaa inhorealistisen kuvan kertojasta, joka on kaikkea muuta kuin miesmallimittainen valioyksil�, mutta joka kuitenkin on paikan p��ll�. Kertos�keen laaja kaari nostaa leeviandtheleavingsmaisella viballa hymyn huulille, kun keski�ss� oleva jokamies kertoo asiat suoraan ja avaa syd�mens�.

�rh�kint� puolta kiekolla edustaa Jouni Hynysen kanssa puristeltu Luolamies, jossa ruma sana sanotaan niin kuin se on. Hynysen karisma kantaa periaatteessa mahdottoman tekstin, joten vetoapu on perusteltu. H�r�nsilm��n osuu my�s Mara Ballsin kanssa esitetty avausraita Uusi is�, jonka kaiho rakentuu rautalankamaisesta soundista ja yhden is�n syd�menmurskaavasta painajaisesta. Melodinen laulu edustaa kiekon ter�vint� p��t� yhdess� heti per��n soivan protestirokki Hei hei muru! -valioyksil�n kanssa. Kuulaa selv�sti p�nnii ja kyrsii, mist� syntynyt turhautuminen roiskitaan maisemaan musiikillisessa muodossa. T�n��n keskiluokkaisuus ei ole supervoima.

Syvemm�lle tuntojen y�h�n horjuu r�misev� rokkiraita Is�n hyv� tytt�, jolla mukana menossa on itsens� Kauko R�yhk�. Monella siivulla on toki voimaa, vaan nyt mittareiden neulat napsahtelevat kaakkoon ja tekstin murea myrkyllisyys istuu R�yhk�n pirtaan t�ydellisesti. Groovea pursuva Paska maa antaa my�s kuran lent��, kun Raappana & Rautaperse ly�v�t lusikkansa soppaan ja l�ikytt�v�t liemet p�yd�lle. Ei ehk� ihan Jamaikaa � tai edes Ruotsia, mutta pointit ymm�rret��n kyll�.

Is�t on joukko kappaleita, joissa maailma n�hd��n toistuvasti altavastaajien kulmasta. Tolkuton murhe j�� silti onneksi sivuun, koska kyse on enemm�nkin arjen hitaasta taistelusta, mist� Ongelmii osuvan v�h�eleisesti tarinoi. Kuula ei tarjoa viisaita ratkaisuja, eik� h�nen taskustaan l�ydy taikasauvaa muuttamaan maailmaa. Toisaalta h�n sent��n ymm�rt�� tilanteensa, joten kun Tumppi Varosen kanssa esitetty Viimeinen rokkit�hti painuu horisontin taa, kaikki oleellinen on k�yty l�pi.